Veikeä luonto
leikkisä ja huumorintajuinen

Rantaveteen oli jäätynyt loivaliikkeinen tuhatjalkainen.

Yhdessä puussa julistettiin ikuista rakkautta. Toinen puu oli nilkkaketjulla sidottu, vaikka mihin se siitä rannasta mihinkään lähtisi? Kolmas puu kasvoi savolaisittain mutkille.

Jäällä näkyi selvästi jälkiä Ahtin liiasta innostumisesta, kun oli lyönyt päänsä jäähän. Jäljistä päätellen potee paraikaa kovaa päänsärkyä.


Ruostunut kellokoriste.

Mitähän tälläkin on muka tekemistä luonnon veikeyden kanssa?

...Odottelee siinä silti pientä tuulen virettä, kilkattaakseen iloisesti ohi kulkeville.

Jos osoite on Kolotie 3, on se parasta merkitä selvästi muille piiperoisille. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku eksyisi kyläilemään.

Yhteys mantereeseen on hyvä pitää talvellakin. Ennen oli lossit, sitten sillat, nyt some ja kohta siirrytään maan alle, tunneleihin.

Käsikranaatti ei suinkaan kuulu puiden tarvitsemiin suojautumiskeinoihin, vai oliko jouluintoinen  nuori mänty  kasvattanut kylkeensä joulupallon? 



Rantapuissa istuskelevat linnut viettivät sunnuntaisiestaa. 

Huvittuneina seurailivat ihmisten monenkirjavaa menoa järvenjäällä.

Oli kävelijää, retkiluistelijaa, hiihtäjää, riippuhiihtäjää, koiran ulkoiluttajaa, purjekelkkailijaa...menijää joka lähtöön.


Kipakampi pakkanen oli yhtenä päivänä pukenut ja koristellut tuuletusputken hauskasti lappalaistyyliin.