Metsän kutsu 
Metsälenkeistä päiväretkiin

Oltiin ystäväni kanssa toisistamme tietämättämme, kiinnostuneet samaisesta retkikohteesta:

Hyvä on, nyt voin jo ihan hyvin myöntää, että talven pimeä vaikuttaa minuunkin jollain tavalla, kuten niin moniin. Mieleni on ollut pimeämpänä aikana selvästi vähän kohmeessa ja olen vetäytynyt enemmän omiin oloihini. Pieni vetäytyminen ja rauhoittuminen on ollut itselleni kuitenkin tarpeen. Toivon ja tiedänkin ystävieni ymmärtävän sen.

Epävarmuus, esiintyy minussa usein melkoisen eriskummallisella tavalla. Saatan rynnätä minua jännittäviin tilanteisiin välillä vähän turhankin reippaasti. Muutaman kerran olen löytänyt itseni melko koomillisesta tilanteesta, peittäessäni epävarmuutta liialla innokkuudellani.

Aloitellessa tätä blogia, tein periaatepäätöksen pitäytyäkseni teksteissä pelkästään luontoon liittyvissä asioissa ja kuvissa. Siksi onkin melko luonnollinen jatkumo, kun annan oman sisäisen luontonikin esiintyä siinä pieninä välähdyksinä, olenhan oleellinen osa luontoa, kuten me kaikki.

Olin viikkoja sitten tilannut juuri tälle nimenomaiselle sunnuntairetkelle aurinkoista ja sitä todellakin saatiin (ihan lämpöennätysten kera) keskellä lokakuista syksyä. Olin iloisessa joukossa, itse aikaisemminkin vierailemallani Suomiehen luontopolulla päiväretkellä.

Syksyllä on aika vähän summailla mennyttä kesää, nautiskella viimeisistä lämpimistä ja tehdä säätöjä terveyttä ylläpitäviin asioihin. Juttelin ystäväni kanssa tehdyistä reissuista ja tajusin kuinka paljon olenkaan ehtinyt nauttia erilaisia reppureissuja, vain tarttumalla tilaisuuteen ja liikuttamalla itseäni kävellen ja/tai pyöräillen.

Hippasilla-leikki luonnon kanssa, on välillä sitäkin, että luonto on heittänyt eteen sateisemman säähaasteensa ja "se toinen luonto" osaltaan fyysisen haasteensa. Mieli hyppää ruutua ja arpoo entten tentten, olisiko nyt aika elefanttimarssille, kuurupiilolle vaiko jo ihan vettä kengässä?

Hetken mielijohteesta tehty päätös, voi usein johtaa yllättävään elämykseen, jota et koskaan (villeimmälläkään mielikuvituksella), voisi mielessäsi odottaa tapahtuvaksi. Nyt koimme yllätyksen, jota emme tosiaankaan olisi osanneet kuvitella kokevamme, keskellä kansallispuistoa!