Leikkisän ilkikurinen ystäväni metsä, antaa paljon, 
muttei vaadi tai odota mitään vastineeksi

Metsänistutustalkoot

Melkoisen valaiseva ja opettavainen kokemus.

Kuinka metsien jylhät jättiläiset saavatkaan alkunsa?

Katselen ihan eri mielellä nyt hoidettuja mäntymetsiä, kun tiedän miten ne ovat saaneet alkunsa.

Kuinka joku niin mahtavan komea ja jylhä puu, voi olla lähtöisin jostain niin pienestä ja hentoisesta taimesta?

Kuinka niin karusta ja sekalaisesta maaperästä voikin nousta niin kovin yhtenäisen vahvoja yksilöitä.

Vaikka suurin osa meistä istuttajista ei ollakaan enää näkemässä istutettujen puiden täyttä tällinkiä ja komeutta, antoi se kuitenkin tunteen siitä, että ollaan oltu tekemässä tulevaisuutta ihan konkreettisesti. Tunne siitä, että on jättänyt omin käsin jälkeensä jotain niin jylhää jälkipolville, on kiehtova.

Tarinankerrontaperinne

Kyse oli melko pienestä alueesta, melkoisen yksinkertaisella tavalla, eikä siinä joukolla mennyt edes pitkään, mutta kuten perinnetarinoihin kuuluu, väritetään niitä railakkaasti tulevissa perinnetarinoissa lapsen lapsille, kuinka taimet istutettiin käsin kaivamalla, rankkasateessa, suuria kiviä tieltä hartiavoimin kieritellen, ilman taukoja, kokonainen viikko putkeen, itikoita ja mäkäräisiä syöttäen. Kuulijajoukko hämmästelee sitten sopivasti hymähdellen kuten kuvaan kuuluu, tarinankertojan mieliksi ja mielihyväksi.

Tulipa se aamu-usvakin koettua, ihan ilman telttaan kömpimistä (jonka senkin aion vielä tehdä). Uutuuden into ja uteliaisuus, sai heräämään aikaisin ilman keinotekoisia herätyksiä, olihan sentään kyse "metsän perustamisesta"!

Eihän siinä itse työntouhussa kovasti ehtinyt maisemia katsella, mutta siellä se oli joka kerta kun katse nousi horisonttiin.

Aamun usva, aamupäivän pieni tihku, Iltapäivästä auringonpaisteinen järvimaisema ja ilta-auringon säteet, kruunasivat kokemuksen ja tekivät koko vuorokaudesta rikkaan, ilman valuuttaa tai kolikoiden kilinää. Voiko mikään olla tätä arvokkaampaa?!