Carpe Diem
...onnelliseksi


Tilaisuus tekee retkeilijän

....onnelliseksi.

Olin suunnitellut reppuretkeilyä ystävän kanssa sunnuntaille, mutta säätiedotus lupaa paljon... jatkuvaa ja taukoamatonta sadetta koko päiväksi, joten voi olla tarpeen tehdä uusi suunnitelma. Sade ei sinänsä haittaa kun varustautuu oikein, mutta taukoamaton sade on kyllä jo sitten ihan eri juttu. Ainakaan pitkän matkan retkeilyä jatkuvassa sateessa en minäkään kannata, jos en sitten satu jo olemaan siellä "middle in nowhere", kun sade muuttuu jatkuvaksi, silloin on vaan sopeuduttava tilanteeseen ja pidettävä tunnelma muuten mukavana.

Joskus tuleekin sitten taas yllättävä tilaisuus tehdä retki, vaikkei niin ollut suunnitellutkaan ja silloin käytän tilaisuuden heti hyväkseni. Tänään oli sellainen päivä.

Yllättävä tilaisuus ei aina välttämättä onnistu retkeily-innokkaille ystävilleni ja silloin on vain päätettävä lähteä yksin tai tilaisuus menee auttamatta ohi. Reppuun siis uusi pinkki termarillinen lämmintä kaakaota, välipalapatukka, kartta ja juomista. Pöydälle vielä viesti lapulla mihin suuntaisin.

Suunnakseni otin siis Sipoonkorven ja siellä kalkkiruukin luontopolun, jossa olen joskus aikaisemminkin käynyt retkeilemässä oikein isommalla porukalla. Reitillä oli selkeät opasteet ja kulkureitti oli enimmäkseen selkeää hiekalla kunnostettua kulkuväylää, joten eksyminenkään ei pelottanut yksin samoillessa.

Olipa siellä sopivasti paikoin haastettakin, niin että keuhkot saivat tehdä töitä nousuissa ja jalat alamäissä. Märkä kallio, vähän jyrkemmät rappuset ja liukkaat kuraisemmat tai juurakkoisemmat kohdat pitivät mielen ja silmät valppaina. Ilman saappaita olisi reitti näin syksyllä ollut mahdoton talsia, eikä sieltä olisi kuivin jaloin selvinnyt millään.

Koko reitillä kohtasin vain yhden (kallioleikkauksen luona haahuilevan) geokätköilijän ja kaksi retkeilijä-kaverusta koirinensa laavulla evästämässä, muuten sain mennä ihan omassa rauhassani ja mietteissäni.

Ihana hiljaisuus, jonka silloin tällöin rikkoi jokunen lintu, yksi lentokone ja puron solina siellä ja täällä. Reitin varrella oli useampikin alati soliseva ja puliseva puro, enkä meinannut raaskia jatkaa matkaani, kun se veden ääni ja liike oli niin maagista.

Vaikuttavia näkymiä tarjosivat korkeat kalliot, joilta näkyi ruskainen maisema kauas yli peltojen sekä metsän tarjoamat nähtävyydet.

Ja vielä muutama silmääni osunut yksityiskohta...