Pro-mille ?
ja ke-nelle?

Tajusin tässä vierähtäneen jo 5,8 vuotta siitä, kun viimeksi olen juonut alkoholia sisältäviä virvokkeita. Alunperin vuoden kokeiluksi suunnitellusta alkoholittomuudesta jäikin automaatio päälle, enkä sen jälkeen tuntenutkaan tarvetta muuttaa tilannetta enää muuksi.

Alkoholittomuuteni herätti alkuun ihmetystä, hämmennystä ja epäilyäkin. Jossain vaiheessa nuoruudessani, olin saanut vinkeän lisänimen "Kati Nappa" ja kun sitten vastasinkin että: "Kati ei Nappa Ny!", aiheutti se vähän alkuun huvittuneisuutta, sitten epäuskoa, joka on nyttemmin muuttunut hämmentyneen hiljaiseksi hyväkynnäksi.

Mitä tapahtui? Vanhemmuuden ihme.

Ajauduin tipattomaan kuin huomaamattani. Oltiin odoteltu pitkään esikoistamme (6v) ja siinä ajassa ehdin omalta osaltani miettiä vanhemmuuden vastuita ja velvoituksia tosi tarkkaan. Käsitin vanhemmuuden olevan jotain niin kallisarvoista, että päätin tekeväni kaikkeni sen eteen. Asetin vanhemmuuden elämässäni etusijalle, kuten kaikki vanhemmat varmasti omalta osaltaan tekevät.

Minulle oli todella helppo valinta, keskittyä vanhemmuudesta täysillä nauttimiseen niin, että juhlimiset jäi ihan itsestään toisarvoisiksi. Minulle oli myöskin itsestään selvää, että aamulla juhlimistenkin jälkeen, olin heti kykeneväinen nauttimaan "pienten ihmeitteni" eli lasteni seurasta.

Lasteni kasvaessa, oli juhlimisenikin jo pikkuhiljaa hiipunut vaivihkaa sille tasolle, että nautintoni tulivat ihan muusta kuin alkoholista. Halusin olla aina aamulla virkeä ja voimissani sekä välttää sitä velttoutta, huonoa oloa ja päänsärkyä, jonka juhliminen minulle aiheutti. Kuntoiluinnostuksenikin tuki päätöstäni alkoholittomuudesta ja päätin kokeilla, minkälaisia haasteita tulisi vastaan, kun olisin kokonaisen vuoden juomatta. Tämän päätöksen tein Uutena Vuotena 2012.

Vuoden tipattoman päätöksen merkitsin oikein päiväkirjaani, vaikka se olikin helppo muistaa, koska ajoitin sen Uuden vuoden vaihtumiseen. Aloin mielenkiinnolla seurata päiväkirjassani, vastaan tulevia tilanteita joihin tipattomallani olisi jotain kosketusta, sekä tuntojani tilanteista selviämisessä.

Tein jopa itselleni muutaman haasteenkin: ensimmäinen haaste oli baari-ilta ystävättären kanssa selvinpäin (ystävättäreni vaadin tekemään juuri niin kuin hän oli alunperin suunnitellutkin) ja minulla oli niin hauskaa hänen seurassaan, että epäilin jo itse tiseäni, kun istahdin auton rattiin juna-asemalta. Toinen oli Karoke-ilta, vaikka en karaokea ollut harrastanut koskaan aikaisemmin. Uskaltauduin kokeilemaan kuorosiskoni kanssa yhdessä, mutten saanut siitä mitään kipinöitä itselleni. Ilta meni ihan hienosti, vaikka loppuillasta alkoi tuntua kotiinlähtö jo melkoisen houkuttelevalta ja niin olisi voinut käydä entisenlaisessakin illanviettotavassani. Ei siis varsinaisia muutoksia illanvieton suhteen.

Suoritin haasteeni siis menestyksellisesti ja huomasin, ettei paine promillepitoiselle juhlinnalle ollut mitenkään suurta ja jos jotain pientä ulkoista olisi ollutkin, pystyin sivuuttamaan ne helposti.

Loppujen lopuksi huomasin kuitenkin itselleni mukavammaksi ja helpommaksi, välttää humalluttavia massatapahtumia. Alkoholinkäyttö juhliessakaan ei siis ollut enää minulle mikään juttu, koin hauskoja hetkiä ihan ilmankin.

Jossain kohtaa kuitenkin käy aina väistämättä niin, että kun juhlivat ihmiset tajuavat seurassa olevan selväpäisen, alkavat juhlijat karttaa juomatonta, ilonpilaajana tai moraalisena huutomerkkinä itselleen. Aloin itsekin vähän välttää juhlia. Oma käsitys hauskanpidosta muuttui, enkä halunnut tulla kohdelluksi kummajaisena juomattomuuteni takia, siksi aloin pitää matalampaa profiilia, jos joihinkin merkittävämpiin juhlimisiin osallistuin.

Sen muutamankin kerran juhlissa käydessäni, huomasin tekeväni aika paljon, peittääkseni juomattomuuttani: Saatoin vedota autokuljettajan rooliin, aikaiseen aamuherätykseen, saatoin pullottaa vettä tummaan siideripulloon tai sitten tilasin alkoholittoman, mutta näyttävän drinkin näköisen juoman, jolle baarimikon kanssa keksittiin koodinimi, jottei tarvinnut huutaa alkoholitonta tilausta siellä kaikessa hälyssä kovaan ääneen. Kaikki tämä vaiva vain siksi, että vältin kummajaisen leiman, keskustelut juomattomuudestani, sekä selittelyt muiden omasta alkoholinkäytöstä.

Välillä kummastuttikin vähän, kuinka asiat tuntuivat menevän jotenkin päälaelleen siinä, että minä koin tarvetta peitellä tervettä elämäntapaani, vain jotta en aiheuttaisi mielipahaa muille?! Usein kävi nimittäin niin, että kun juomattomuuteni tuli jossain kohtaa ilmi, jouduin joko puolustelemaan valintaani, torjumaan väkisin juottamista tai kuuntelemaan tarinoita vastapuolen alkoholin käytöstä tai sen käyttämättömyydestä. Mietin useasti, kuinka saada toinen tajuamaan, ettei oma valintani koskenut millään lailla kenenkään muun valintoja ja ettei valitsemani tie ollut mikään: provokaatio muille, kieroa kiusantekoa tai ettei minulla ollut minkäänlaista tarvetta muuttaa toisten suhtautumista samaan asiaan?! En ollut paikalla käännyttämässä ketään.

Nyt ja aina?

Onko tämä poikkeustila vai pysyvää, tällä hetkellä ainakin sitä jälkimmäistä, tulevaisuudesta ei tiedä. Tästä asiasta kun ei onneksi kohdallani tarvitse tehdä mitään virallisia päätöksiä, asiat vaan on, niin kuin ne on.

Jos joskus tulisi mieliteko johonkin, on sen nauttimisesta päättäminen yhtä arkinen päätös minulle kuin sen, että tekeekö mieleni syödä vaikka jäätelö. Simple as that! En vaan ole saanut perusteltua itselleni yhtään järkiperäistä syytä sille, miksi minun tulisi nauttia jotain pahan makuista, kun jokaiselle on olemassa kuitenkin omat herkkunsa, eikä oma valintani ole koskaan millään lailla muilta pois?!

Olen itsekin ehtinyt jo pohdiskelemaan omaa olemistani vuosien varrella ja jos mietin vaakakupin puolia, en vaan henkilökohtaisesti keksi enää toiselle puolelle yhtään höyhentä painavampaa syytä... Alkoholi ei tarjoa minulle henkilökohtaisesti mitään, mikä tekisi sen nauttimisen minulle tarpeelliseksi tai houkuttelevaksi. That´s it.

Minulle kala ei kaipaa valkoviiniä, eikä pihvi punaviiniä. Kahvi ei kaipaa konjakkia eikä jälkiruoka likööriä. Sauna ei kaipaa olutta eikä ilotulitus shampanjaa. Se nyt vaan on kohdallani niin.... enkä pane ollenkaan pahakseni jos jollekin toiselle, asiat on jollain tapaa toisin.

Olenko siis puolikuiva, kuiva vai rutikuiva? ...ainakin paranen vanhetessani...

Jokainen meistä elää omaa elämäänsä niin kuin itse parhaaksi näkee,

kunhan ei vahingoita muita (eikä itseään),

sitä tehdessään.