Mieleni luonnollinen maisema
Kaipaa vain kuvaa ja kommenttia


Aamuisin linnut on virkeimmillään, kuin ne virittäytyisivät uudella energialla aina uuteen, uljaaseen päivään. Miksemme sitten me?

"Aikainen lintuhan sen madon nappaa" ja sitä rataa, mutta kukahan meistä haluaa matoja aamiaiseksi?

En siis useimmiten saakaan itseäni ulkoilemaan ennen aamu kahdeksaa, ajatuksen tasolla kuitenkin hauska idea... ja välillä yllätän itsenikin tällä hauskalla idealla.

Aamu-usva tekee maisemaan aavemaisen maagista tunnelmaa ja eri harmaan sävyt kerroksittain hivelee silmää.

Luonto palkitsee kyllä sen, jos saa revittyä itsensä ylös ja ravisteltua unihiekat silmistään, mutta onneksi se hellii meitä muinakin vuorokaudenaikoina, mikäli ollaan valmiita ottamaan vastaan...

Aamukaste tiivistyy kauniiksi "timanttipisaroiksi" lehdille ja esimerkiksi herkät seititkin tulevat näkyviin vain sumussa ...vaikken itse niiden kutojista, pienestä koostaan huolimatta niin pidäkään.

Onhan seitit melkoisia taidonnäytteitä, kun ajattelee miten monella jalalla yhtäaikaisesti, niitä kudotaan sotkematta sen pahemmin kuitenkaan lankoja.