Metsä vilisee elämää
ja minä olen vain vieras

Sitruunaperhonen, kiusoitteli minua lennähtämällä leskenlehdelle ja pyrähtämällä siltä ripeästi pois, jos yritin lähestyä sitä kuvatakseni. Ujo vai itse riiviö?

Punarinta-herra, vihelteli kantavalla äänellään, kännykuvaamiseen liian kaukana, oksallaan kääntyillen. Näytti kuin se olisi vähän ihmetellyt mielenkiintoani. Se tarkkaili minua syrjäkarein ja vähän epäluuloisena, vislaillessaan kavereilleen ja kysellen näiden meininkejä ...tai sitten se vain liehitteli tyttötirppoja luokseen, eikä halunnut ujouttaan yleisöä kosiskelulleen. Viisas tirppa.

Oravakaverukset, leikittelivät puun oksilla juosten, niin että kaarna vaan rapsahteli pöllyten, kirmatessaan männyn runkoa ympäri ja ylös-alas. Näytti siltä, että nuorempi orava (juniori), yritti tahallaan ärsyttää ja kiinnittää vanhemman, viisaamman sekä rauhallisemman oravan huomiota itseensä, vain kirmatakseen karkuun, kun sai vihdoin seniorin liikkeelle. Välillä se katsoi haastavasti ja uhmaten minuakin, heilutellen tuuheaa häntäänsä kiukkuisen tuntuisesti, puolelta toiselle ja naksutellen terävästi suullaan. Olipa hurja Kurre!

Palokärki nakutti lahopuuta etsiessään maukasta hyönteis- tai toukka-ateriaa ja ei voi kuin ihmetellä, kuinka sen pää ja niska kestää sen kauhean takomisen... tai vatsa ne toukat ja sittiäiset?!

Ritariperhonen, pysähtyi lähelleni sen verran, että ehdin ihastella kauniita siipiään ja kauniin sinisiä pallokuvioita niissä, mutta sekin kuitenkin vain sen hetken, etten ehtinyt kaivaa kännykkääni kuvaamista varten esiin. Kertookohan tämä todellisuudessa enemmän omasta ketteryydestäni?

Muurahaiset, ahersivat lämpimillä, aurinkoisilla kohdilla, jo täydessä työn touhussa. Nämä ahertajat käyttivät kaatuneita puunrunkoja valtateinään ja kipittelivät sitä pitkin, ohitellen toisiaan sulavasti ...kuin ympärillään olisi ollut jonkinlainen näkymätön, vastamagneettinen, törmäyssuoja-alue...

...muutenhan niille olisikin varmaan kehittynyt jo evoluution saatossa konttauskypärä päähän.