Mennäkkö merta edemmäs kalaan?
vai "heittelisikö" ihan kotikulmilla


Matkoilla ollessa tulee nähneeksi kaikenlaista erilaista ja ihmeellistä. Suu ammollaan, silmät suurina ja korvat höröllään, sitä ihmettelee maailman ihmeitä.

Siltikin, vaikka ulkomailla näkisi kuinka hienoja juttuja, tulee mieleen niin monta asiaa, jotka saa tuntemaan ylpeyttä omaa kotimaata kohtaan: Meillä on etuoikeus kokea neljä vuoden aikaa, puhdas luonto, tuhannet järvet, mahdollisuus nauttia metsänrauhasta, vapaus liikkua turvallisesti mekeinpä missä tahansa, laadukas ja ammattitaitoinen terveydenhuolto sekä pääosin ihmisystävällinen palveluasenne.


Luontomme kauneus on aina ollut ihan selvä asia itselleni. Silti minulle muistutettiin ja ihan alleviivattiin, luontomme upeutta.


Otin nimittäin lomamatkalla haltioissani kuvia upeasta iltaruskoisesta taivaasta Tonavan yllä ja heti ensimmäisenä yönä jälleen kotona, heräsin jet-lag-tokkuraisena omasta sängystäni ja ihmettelin kummallista valoilmiötä. Mietin ihmeissäni, mikä kumman valo sai keittiömme hehkumaan niin upeasti, kuin kuumana hohtava hiillos, kullanpunervaa valoa?

Oli pakko tarkistaa asia ja ikkunasta näinkin niin upean aamuruskon, että oli käytävä ihailemassa sitä ihan ulkona asti, siinä aamuyöstä, yöpaidassa ja silmät vielä unihiekassa...

Kuinka tekikään mieli herättää kaikki suloisesti onnensa ohi uinuvat!

Tässä se jälleen nähtiin:

"Eipä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan,

kun kala syö omassa lammessa, ilman syöttejä

ja hyppää pannullekin ihan itse,

vielä maustesekoituksessa sitä ennen kieriskellen".

Kisa meni 1 - 0 Suomelle ...vai mitä mieltä sinä olet?