Vain hetki ennen kesää

29.04.2018

Tiedän kesän jo olevan, kuin esiripun takana malttamattomasti odottelevan esiintyjän. Se pitää vielä hetkisen meitä jännityksessä ja antaa odottaa itseään "taiteellis-akateemisen vartin"...tekee itseään odotetuksi.

Leskenlehdet lämmittelevät pieninä ryhminä aurinkoisilla paikoilla, kuin innokkaat maanpäälliset miniauringot. Muut vihreät vasta heräilevät horroksestaan, hierovat häikäistyneitä silmiään raukeasti haukotellen ja venyttelevät jäseniään. Kaikilla kun ei ole niin kiirettä vielä puskea maan pintaan.

Puiden oksiin on kuitenkin jo ilmestynyt eloa, ihan silmissä kasvavien silmujen muodossa.

Västäräkkien pyrähdykset peltojen laidoilla, kertovat kesään olevan enää vähäsen.

Sinitiainenkin touhusi ahkerana, pihamme Terijoensalavasta pesäpönttöönsä pesätarpeita tai evästä keräten, antamatta läsnäoloni yhtään häiritä itseään. Kiirettä tuntui pitelevän... pesäpöntöstä kun kuului melkoinen meteli, tiaisen pyrähtäessä sinne. 

Taivas on heläyttänyt loistavan valopallonsa kirkkaan sinistä vasten jo useampana päivänä peräjälkeen.

Välillä sitten on satanut sekä paistanut ihan taivaan täydeltä ja yhtä aikaa...

ja ihan kuin oikullisuuttaan osoittaen, varmuudeksi vielä vuorotellenkin. 


Taivas näyttäytyi pyöräretkelläni toisessa ilmansuunnassa tyystin erilaisena kuin toisessa.

Mahtava, uhkaavan sininen pilvimassa vyöryi yli lämpimän kirkkauden ja toi mukanaan kylmältä hohkavan rintaman.

Rohkeana menin sitä vastaan...Vaan yhtäkkiä taivas taas aukesi ja kirkas paiste karkotti ja haihdutti raskaan pilvilautan, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Vielä esitteli myöhemmin senkin kesäisen merkin, kun taivas taas tummui ja kuului pitkästä aikaa tuttu jyrähdys, joka kertoi kylmän ja lämpimän ilman törmäämisestä... melkoinen törmäys, kun miettii osapuolien olevan vain pelkkää ilmaa?!

Mietin kuinka taivaan jylhästi tummeneva väri, saakaan tuntemaan sellaista kunnioitusta ja pienuutta "pallon pintaan magnetoidussa" pienessä ihmisessä?!

Vielä ei tullut ukkonen ihan ryminällä käymään, muistutteli vaan vähän kesän elämysroolistaan. Antoi vielä ehtiä kotiinkin retkeltäni, ennen kuin huuhteli pölyistä luontoa.

Tuntuu että kavereita ollaan luonnon kanssa nyt,

kun ei retkeni vesisateeseen päättynyt.

Ei koetellut kulkijaa vähän vaivaista,

kun ei tullut niskaan vettä taivaista.