Aamupala rantakivellä

28.05.2018

Aamupala rantakivellä. 

Aikaisen aamun viileässä,

mietin, onko mitään järkeä,

niin varhain herätä,

kun unihiekkakin vielä kaihertaa silmissä?

Kyllä!


Tajuan rauhallista maisemaa silmäillessä:

kannatti varautua valmiilla eväillä. 


Liikkuva, aaltoileva pinta tuossa edessä,

Kuin ikiliikkujan sormenjälkiä renkaat vedessä.

Veden äänet korva mielellään kuuli,

pinnan saa liikkumaan sade, uimari tai tuuli.

Ankkuroituneena järveen, on pikkuruinen saari. Linnuille lepo- ja virkistyspaikka sekä hyönteisbaari. 

Varis raakkuna rantaheinikossa, miettiikö se kepposia vai seikkailuja?

Vihreä portti ja laituri, vie rauhoittavan tyyneyden ääreen veden pinnalla. 

Vastarannan vehreä maailma, näkyy ylösalaisena peilikuvana.

Kuva piirtyy ihan tarkkana ja se on jotenkin niin maagista.

Saa luottamaan se rauha kaikkeen hyvään, jopa pinnan alla olevaan koleampaan syvään.

Jos löydät kylmyydestä sen ainoan vian, muuttuu koleuskin auringon lämmöstä ihan pian.

Vesi kuin ihmismieli haikeimmillaan, pintaa syvemmällä, näkyvyys on vaikeimmillaan.

Jos sinne vaan saa vähänkin valonkajoa, ei mieli ihan niin helposti hajoa tai synkkyyteen vajoa.

Kauniilta näyttää kimallus pinnan, aaltoilu kuin kaverukset, ihan rinta rinnan. 

Sorsan halkoma vesikin kuin kultaa ja hopeaa. On tällaisten aarteitten nautiskelu ihan liian väliaikaista ja nopeaa. 

Myös paatti rannalla kallellaan haikailee, veteen kovasti jo varmaankin kaipailee.

Rantakoivu notkea, kuin suomalaisissa elokuvissa. On nähnyt ihan kaikkea: tyyntä, myrskyä ja aurinkoa.