Sadeaamun suunnitelmia

19.08.2019

Pyöräretkelle lähtö lähestyy.


Aamulla herätessä reissuunlähtöpäivänä ulkona on märkää, taivas harmaana ja vettä vihmoo tasaista tahtia taivaalta.

Luulisi sellaisen sään harmittavan, varsinkin kesäreissuun vielä lähtevää, mutta itselläni se kummasti tuntuukin lisäävän vain sitä seikkailun tuntua. 

Survival meininkiä!


Ollaan reissu-ystävieni kanssa ennenkin oltu sateessa, eikä kenellekään ole käsittääkseni jäänyt siitä reikiä nahkaan, traumoja sieluun tai edes epämukavia peräpuk...ei kun muistojakaan! 

Päinvastoin, muistan kuinka mukavaa ja kodikastakin on ollut hetki levähtää ja pidellä yllättävää sadetta jossain, kuunnella veden ropinaa ja nauttia samalla vaikka eväitä.

Olen nauttinut yllättävän sateen tuomasta levähdyshetkestä mm. maitolaiturilla peltomaisemissa, bussipysäkillä kyläkaupan kupeessa sekä sattumalta kohdalle osuneella laavulla metsätien vieressä. 

Polkeminen sateessa voi tuntua ajatuksena kurjalta, mutta kun menet reissufiiliksellä, oikein ja riittävästi varustautuneena sekä oikealla asenteellakin, ei vesi pääse sulattamaan hyviä ajatuksia eikä mielialaakaan. 

Voi olla, että joku voi pitää tapaani asennoitua asioihin joskus ärsyttävänkin positiivisena ja ymmärrän sen ihan täysin. Nauratti itseänikin, se ironisella huumorilla sävytetty tokaisu ystävältä: "...ai niin, ne Kaurian rouvan pilvethän ei edes sada?!..."  Se oli aika osuvasti sanottu... vaikka siltä osin väärässä, että kyllähän ne sataa minunkin ylleni osuvat pilvet joskus, mutta vain vettä ja nekin melkoisen lempeitä pisaroita, happosateitten sijaan.

Vesi ei satu, se ei syövytä, eikä käsittääkseni aiheuta ruostumistakaan! Isommin ja todennäköisemmin, tätä kaikkea voi sen sijaan tehdä useampien rakastama auringonpaiste!

Kun reissupäätös, suunnitelmat ja reissuun liittyvät varaukset on tehty, tuntuu että saisi olla melkoisia luonnonmullistuksia tai joku isompi terveydellinen este, ennenkuin reissua edes harkittaisiin peruutettavaksi. Kun reissuun lähtöä on alkanut suunnitella, on se jo silloin menoa! ...vähän sama kuin kissan- tai koiranpentujen "vain katsomassa käynti" tai autokaupassa käyminen jollekin autoilusta innostuneelle.

Nyt ropiseva sade tuntuu olevan jopa ihan oikeassa kohtaa: se raikastaa ilman, kastelee maastopalovaroitetun luonnon ja pöyiset hiekkatiet, sataa raskaat sadepilvet tyhjiksi ja karkottaa enimmät pörriäiset ilmatilasta (niitä kun tulee polkiessa joskus nieltyä tai räpsyteltyä silmistä).

Sateen jälkeinen raikkaus ja viileys on mukava polkiessa, paahtava auringonpaiste ja helle sen sijaan vähän tukalampaa, mutta tykkään toki sopivan lämpimästä ja kuivasta hitusen enemmän, kuin ihan kylmästä ja märästä! 

Nyt ollaan varauduttu (seikkailunkin vuoksi) sekä mökki- että telttamajoituksiin, siksi jännätään vähän majoitusvaihtoehtojemme ajoitusta sääolojen kanssa yksiin. Polkiessa ei sateellakaan tule yleensä kylmä, mutta telttamajoitus tuo sateella sekä kovalla helteelläkin aina omat haasteensa (= osa seikkailua).

Tuotakoon siis vielä lopuksi ilmoille useinkin toteutunut tilaukseni sään suhteen: 

Päiviin kirkkaan sinistä taivasta, sopivan lämmintä auringonpaistetta sekä valkoisia pilvenhattaroita.

Iltaisin lämpöisiä pieniä tuulevireitä ja kauniita auringonlaskuja.

Kuivaa, tyyntä ja sateetonta yötä.

Aamukasteen raikkautta ja energisiä auringonnousuja.