Sademetsän Casanova

24.05.2019

Sademetsän Casanova

Lähdin kamerani kanssa pyöräretkelle ihanan raikkaaseen ja sateen huuhtelemaan luontoon. 

Päädyin läheiselle luontopolulle ja ajoin pyörälläni peltopolkua ihan metsän reunaan asti. Näin saatoin päästä vähän pidemmälle, mitä polveni minut muutoin ehkä päästäisi.... 

Kaunis kiitos pyörän keksineelle nerolle!

Metsän reunassa kasvavan puun latvassa, lauloi tohkeissaan ja kovalla äänellä lintu, joka ihan selvästi matki kaikkia muita lintuja ympärillään. 

Tämä siivekäs serenadin esittäjä selvästi kokeili kaikkia mahdollisia lemmenlurituksia, eikä tuntunut olevan mitenkään turhan tarkka kohteestaan. Se ilmiselvästi viihdytteli siinä itseään sekä hämmästytti kuulijansa, moniäänisellä kyvyllään!

Äänitin talentti-tirpan laulua kännykälle ja kyllä, varsinainen kyky oli selvästi kyseessä! 

Ihan imitaattorien ykkönen. 

Sen livertely kuullosti, kuin se olisi vähän itsekin ollut huvittunut kyvvyistään, kun se toisti jokaisen erilaisen äänen aina kahden pareissa, kuunteli hetken ja jatkoi sitten taas uudella liverrysparilla. 

Eikö se osannut päättää, mitä lajia lähialueen naispuolisista lajitovereistaan kosiskelisi? ...taisi ollakin varsinainen casanova!

Sain kuvan tästä hauskuuttajasta puunlatvassa, mutten tiedä tunnistaako siitä lintua?!

Tämän kertainen tehtävä voisikin olla: tunnista puun latvassa töröttävä imitaattori!

Tehtävä: tunnista puun latvassa istuva imitaattori!
Tehtävä: tunnista puun latvassa istuva imitaattori!

Metsän reunalta lähti viidakkomainen metsäpolku keskelle kaikkea sitä vehreyttä ja linnunlaulua. 

Jos en olisi tiennyt lintujen osaavan kaikenlaisia apinamaisiakin ääniä, olisin voinut kuvitella kävelleeni keskelle sademetsää. 

Mielikuvitus lähtikin taas laukalle ja kuvittelin läheisen kiemurtelevan joen uomassa kuulleeni jonkun eläimen hiiviskelevän, tuntui jopa että minua tarkkailtiin....kohta kuuluisi murinaa ja sitten ottaisinkin jo katsekontaktia leijonan kanssa!... 

No niin, takaisin peräkylämme pusikoihin! Täällä en joutuisi minkään muun syömäksi kuin hyttysten, jotka pitivätkin oikein rehvakkaat juhlat kustannuksellani.

Paluumatkalla pyörälle, taltioin kamerallani vähän kaikenlaista matkan varrella: esim. 

"Kaatuneen metsänjätin kylkiluut"
"Kaatuneen metsänjätin kylkiluut"


"vanhan metsän vesisuonisto"
"vanhan metsän vesisuonisto"
"Hauenpulikka metsän mättäällä"
"Hauenpulikka metsän mättäällä"

"Halaavien puitten polku"

Pyörälle palatessa, tuttu imitaattori aloitti taas esityksensä. Taisi oikein odotella otollista ja ihmetyksestä äimistelevää yleisöään. 

Viimein napsautin (puunlatvaan kuikuiltua auki jääneen) suuni kiinni ja lähdin polkemaan kotimatkalle. 

Vain tunnin irtiotto ja tuntui kuin olisi käynyt yhtä aikaa sademetsäseikkailulla, imitaatio-esityksessä ja hitusen jännittävällä leijonasafarillakin. 

Sade, ilman raikastamisessa ihan ehdoton ykkönen ja pyörä, yksi mahtavimmista ihmisen tekemistä keksinnöistä!

Kaikkea tätä...

Ihana sateen jälkeen jättämä raikkaus viipyi vielä mielessä sekä pyöräilyviiman tuulettamassa päässä.