Retkeilykipinän roihahdus

08.12.2017

Hitsi vieköön! Ei tarvitse käydä kuin kuuntelemassa yhden reppureissaajan kertomuksia kirjastoluennolla, kun jo alkaa jalkapohjissa nipistellä ja olkapäitä kutkutella. Jalat kaipaa vaelluskenkiä ja olkapäät repun olkahihnojen tukevaa kosketusta. Persauskin puutuu pelkästä satulan muistosta viime kesältä ja silti mietin kaihoisasti sitä kaikkea. Muistan vielä, kuinka viime kesänä reissun loputtua oli uupunut, mutta samalla jotenkin haikea olo seikkailun loppumisesta ja teki mieli lähteä vaikka heti uudelle.

Nyt alkoi tuntua siltä, että on aika taas suunnitella vaellus- ja pyöräreissua ensi kevääksi ja kesäksi. Onhan suunnitelmat hyvä tehdä ajoissa, että reissuun on sitten tarpeeksi huolella valmistautunut ja mahdolliset hankinnat ei kuormittaisi kukkaroa kerralla niin kauheasti.

Käymäni luento oli Ruotsi-Norja-akselin reiteistä, mutta Suomessa kun on vielä niin paljon reissattavaa ja kokemuksia ammennettavana! Suomi100 teemallakin on ihan ajankohtaista käydä kunnioittamassa oman kotimaani kaunista ja turvallista luontotarjontaa.

Pahinta retkeilypaloa koitan vielä hillitä, suunnittelemalla seuraavan kesän reissua. Otan innoissani selvää uusista reiteistä ja majoituksista, se on reissailun suola ja jo melkein puolet koko ihanuudesta.

Pienen budjetin retkeily on palkitsevaa ja saa mielikuvituksen keksimään erilaisia tapoja tulla toimeen suurempia summia sijoittelematta. Sijoitus kunnon kenkiin, pyörään ja viime kesänä vielä pyörän peräkärryyn, on ollut ihan sen rahanmenon väärti. Majoitus, siirtyminen starttipaikkaan ja ruoka, ovat suurimmat menoerät ja niihin on mahdollista vaikuttaa itse suurestikin, jos ei ole liian vaativainen.

Siirtyminen "starttipaikalle" on edullista, jos saa autoon vielä muutaman muunkin jakamaan bensakuluja ja onpa pidemmän matkan siirtyminenkin viihtyisämpää porukassa.

Omin lihasvoimin liikkuessa on matkanteko edullista, mahdollisimman vähän luontoa kuormittavaa, sekä elämykset kokee juuri siinä ja kaikin aistein, kokoajan. Eipä voi myöskään väheksyä sitä terveydellistäkään vaikutusta, kun jo etukäteen valmistautuu ja pitää itsensä kunnossa tulevaa koitosta varten, unohtamatta sitten itse reissussa saamaa "kuntokilometrien" terveydellistä vaikutusta.

Majoituksena itselleni riittää, että pääsen kuivaan ja lämpimään nukkumaan ja saan mahdollisesti kastuneet tavarat välillä kuivatettua. Mitään luksusta en kaipaa ja pesulle pääsy päivän päätteeksi, onkin ihan riittävää luksusta.

Ruokapuolena retkeillessä riittää melkoisen yksinkertainen retkiruoka, kun ulkoilmassa nautittu retkiruoka maistuu kuitenkin aina paljon paremmalle, oli se sitten melkein mitä tahansa. Jos välttää "valmiita ruokapöytiä", tulee ruoka vielä edullisemmaksi kuin kotona syödessä, kun ostaa ihan täsmällisiä, ennalta suunniteltuja aterioita. Retkikeitin mukana vaelluksella, voi nauttia lämmintä ruokaa ja juomaa miltei ihan missä tahansa.

Kaikenlaisia kommelluksiakin sattuu reissussa jos jonkinlaisia ja usein ne ovatkin asioita, jotka loppujen lopuksi tekee niistä retkistä seikkailuja, jotka luovat parhaita kiinnekohtia muistoihin ja koettuihin tunnelmiin.

Nyt on taas uudet suunnitelmatkin jo sytkähtäneet käyntiin... kutkuttavan jännittävää!