Pieni piristävä räntälenkki lähimetsään

29.10.2017

Pienikin metsälenkki piristää mieltä, eikä mieleni piristämiseen yleensä tarvitakaan paljon, kun on kyse metsästä.

Tällä kertaa ilokseni ilmestyi:

Sammalesta kasvavia piikkimäisiä kukintoja, jotka neulanterävinä osoittivat kohti taivasta, kuin ylösalaisin olevat nuppineulat neulatyynystä.

Sympaattisia hentoisia sieniä, jotka puskivat esiin painavasta, märästä lumesta huolimatta. Melkoisen sisukkaita tapauksia.

Lammikoiden pintaan ilmestyvät kuplat, kun korkeista puista tippuu vettä lumen sulaessa niiden latvoista.

Myös loistavan punaiset ja jo lehdettömät pihlajanmarjat ilostuttivat kirkkaalla värillään, varsinkin tummia ja vihreitä värejä vasten, sekä jonkun minulle tuntemattoman pensaan ylikypsät marjat, joihin kertynyt vesi teki kuin liikennevalot, toiseen keltaisen- ja toiseen punaisen valon.

Jopa vanha kaatuneen puun ranka viehätti silmää, omalla karulla tavallaan. 

Usein kauneus piileekin juuri poikkeamassa, virheessä tai särössä, joka tekee kauniista mielenkiintoisen ja kiehtovan.