Puisevat aivot, risuiset keuhkot

08.02.2018


Aurinko vilautteli itseään vielä sisällä ollessani, mutta ei sitten näyttäytynytkään enää ulos päästyäni.

Ehkä nyt oli tarkoituskin kiinnittää huomio muuhunkin kuin säteilevään päivään.

Erilaiset ystävykset täydentävät toisiaan ja oikeassa ystävyydessä toisen erilaisuutta tuetaan.

Kahleet ja ketjut ei mielestäni kuulu ystävyyteen.

Nämä erottamattomat tapasin järven rannalla ja mietin kumpihan näistä ulkoiluttikaan kumpaa?

Jotain tosi sympaattista näin rannan Terijoensalavien pyöreissä muodoissa, kaarevissa oksistoissa ja rungon kauniissa uurteissa.

Puiston jättimäiset keuhkot, vai olivatko kenties aivopuoliskot, löytyivät rannan läheisestä puistosta...onneksi näyttivät olevan vielä ihan hyvässä kunnossa.


Eikä ole olemassakaan niin pientä puroa, jota ei silta komistaisi.

Symbolisesti silta edustaa esteitten ylittämistä ja vastakkaisten puolten yhdistämistä, puhumattakaan romanttisuudesta, johon ne usein kliseisestikin liitetään.

Tätä pientä siltaa ei onneksi oltu kuitenkaan rasitettu raskailla riippulukoilla.

Luontoon kuulumattomat ja sitä ennemminkin kuormittavat rautamöhkäleet kun eivät mielestäni ole mitenkään romanttisia, ajatuksen siinä ymmärrän kyllä. 

Hyväkuntoisia näyttivät olevan kaakattavat sorsatkin läheisellä lammellaan. Pakkaset ei niitä olleet karkottaneet. Tuntuivat olevan tottuneita kylmän lisäksi pällistelijöihinkin, yksi rohkea otti jopa tomerasti muutaman askelen minua kohti, todeten minut kuitenkin melkein heti täysin mielenkiinnottomaksi kameroineni. Olipa upeat peilit ja vihreät päät herroilla, rouvilla sitten arvokkaan rauhalliset käytöstavat.