Lempeät kahvit Högberget- kalliolla

04.11.2017

Päätettiin ystävän ja karvaisen ystävänsä kanssa keittää kahvit Högberget-kalliolla. Retkikeitin, kahvia ja lisälämmikettä reppuun ja ei kun menoksi. Missä sitä mielummin nauttisikaan kupin kuumaa kuin korkealla kalliolla?!

Mennessä automatkalla oli pientä vesitihkua, joka taukosi (yllätys yllätys) sopivasti perille päästessä. Ollaankin melko hyviä kavereita sääukon kanssa ja sekin tuntui tykkäävän meistä. Armas aurinkoinen ilostutti ja teki valotaidetta silmän iloksi metsään.

Kumma miten kahvi maistuukin erityisen hyvältä ulkoilmassa, juuri paikanpäällä keitettynä, kalliolla istuskellen ja mukavassa seurassa. Siinä unohtuu ajankulu ja maailman murheet, tuulelta suojassa, lisälämmikettä yllä sekä (pyllynkin) alla. Ihan maailman paras tapa nauttia kahvit!

Silmäkään ei väsy ihastelemaan kauniita metsämaisemia:

Ryhdikkäissä puunryhmissä, sammaleiden peittämissä pehmeissä kumpareissa ja kiemurtelevissa poluissa, on vaan jotain niin kovin rauhoittavaa.

Viehättävän hyväntuulisia ovat myös vanhojen kuusten vaalenneet alaoksat jotka näyttävät kuin tuhansilta avoimilta käsivarsilta, melkein näen niiden pitelevän toisiaan käsistä kiinni.

Joskus puunrungolla näyttäisi olevan kuin kasvot, jotka ilmehtivät ihan milloin tahansa, joku puunrunko näyttää valuvan pihkaa kuin jättikynttilä tai kaarna on halkeillut paloina, kuin ratkaisematon palapeli.

Heleänvihreät sammalpeitteet päällystävät kaatuneita, lahonneita puita sekä kovia, harmaita kivien pintoja suloisen pehmeiksi mättäiksi.


En koskaan väsy katselemaan "metsän kasvoja",

ne kun tuntuvat hymyilevän minulle.

Muuta en tarvitse.

Muuta en kaipaa.

Vain pehmeän lempeää hymyä.