Keski-Suomen kansallispuistokimara osa IV Isojärven kansallispuisto

04.09.2018

Elämystä kerrakseen

Hetken mielijohteesta tehty päätös, voi usein johtaa yllättävään elämykseen, jota et koskaan (villeimmälläkään mielikuvituksella), voisi mielessäsi odottaa tapahtuvaksi. Nyt koimme yllätyksen, jota emme tosiaankaan olisi osanneet kuvitella kokevamme, keskellä kansallispuistoa! 

Kun suunnittelee lähtevänsä patikointiretkelle luontoon, tietää kyllä, että kaunista maisemaa ja jännittäviä kuvauskohteita, voi aina odottaakin, mutta että ihan tällaistakin?!

Majapaikkamme Saarijärvellä: jo kesälomahulinoista hiljentynyt Ahvenlampi Camping, oli aika jättää taakse ja ottaa suunta kohti kotia. 

Hyvissä ajoin lähdettiin aamulla liikkeelle ja vielä oli kokonainen päivä aikaa nauttia paluumatkalla mahdollisista eteen tulevista nähtävyyksistäkin.

Ystäväni saama ex tempore-idea matkan varrella olevasta kansallispuistosta, johdatti meidät ainutlaatuiseen hetkeen, jossa todellakin tiesi olevansa juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Mutta millaisella todennäköisyydellä sellaista oikeastaan tapahtui, varsinkaan ihan sattumalta?!

Mutkainen pitkähkö hiekkatie "nimismiehen kiharoilla", vei meidät Isojärven vaellusreittien alkuun, eikä osattu aavistaakaan millainen vastaanotto meitä odotti?! Kukapa olisi arvannut vaelluksemme alkavan, siellä ihan keskellä korpea, upea-äänisen live-kuoron esittämänä: Finlandialla!! 

Siinä sitä nyt oltiin, keskellä Kuhmoisten metsää, kylmät väreet käsivarsia pitkin juosten, kokonaan unohtamani luonnon päivän kunniaksi järjestetyssä kuoroesityksessä, Heretyn metsätyökämpän pihassa, Isojärven kansallispuistossa.

Finlandia on varmasti kaikille suomalaisille erityisen tärkeä, mutta itselläni se liittyy lisäksi yhteen elämäni merkittävimpään käännekohtaan, joka johti sitten moneenkin merkittävään asiaan elämässäni sen jälkeen. Olin jo vuosia kerännyt rohkeutta koelauluun, haaveilemani kuoro-harrastuksen pariin päästäkseni. Kun sitten koelauluun viimein rohkaistuin ja pääsin aloittamaan kuoron 2012, ensimmäinen konserttini oli juurikin mahtipontisesti "Made in Finland". Kyseisessä konsertissa, ihan jo silkasta kunnioituksestakin, haastavin harjoiteltava oli juuri Finlandia, joka esitettiin ihan pitkän kaavan mukaan, eli minuuttien pituisine alkuineen!

Nyt kuunneltiin siis Finlandiaa siellä metsässä, juuri ennen patikkaretkeämme kauniissa Suomen luonnossa. Saatiin ihan mahtava startti, vaikka alkoikin vähän mietityttää mahdollinen ruuhka reiteillä kun ihmisiä oli siellä melkoisen paljon liikkeellä. Se oli kuitenkin turha pelko, väenpaljoudesta lähtöpäässä ei ollut tietoakaan itse reitillä, kun oheistapahtumat sijoittuivat reitin alku- ja loppupäähän. Suurin osa "juhlakansasta" ei ollut tullut sinä päivänä välttämättä ihan suoranaisesti patikoimaan.

Olihan siellä joitakin kanssakulkijoita ja paluumatkalla yksi läskipyöräpataljoona eri tasoisia polkijoita, kipuamassa pyörät kainalossa, niissä vähän vaikeammissa paikoissa. 

Vähän jännittikin paluumatkallamme se sillalla pyörillä vastaan tullut pariskunta, jossa selvästi "harjoittelija-asteella" ollut puolisko, piti jo leveää siltaa epävarmuuttaan vähän haastavana. tulisi vielä kokemaan "pikkaisen" haastavampiakin paikkoja!

Annettiin reilusti tietä (itsesuojeluvaistolla).

Mietin, miten siinä maastoa ja polun pohjaa pyörän päältä tiukasti tuijottaessa, jääkään niin moni kaunis asia ihan kokonaan huomaamatta. Vaikka onhan meillä monta eri aistia käytettäväksi luonnossa ja pyörässäkin on olemassa jarrupoljin. Jokainen nauttikoon luontoelämyksensä "haluamillaan lisukkeilla". 

Tällä kertaa mausteina oli tarjolla: polkua, pitkospuuta, jäkälämattoa, kalliota, sammalapatjaa ja tummaa lammen pintaa joutsenkoristeilla. 

Minä ahmin nämä "miinuskaloriset herkut" ja "ihan kaikilla mausteilla, kiitos".


Niin arvokkaita ovat vaan minun onneni muruset,

ettei niitä voi rahalla koskaan saada,

ei pelkällä katsomisella kuluttaa,

ei vatsaansa ylensyöden täyttää,

eikä niitä ole edes tarvetta:

itse omistaa, hallita tai kassakaappiin sulkea,

voidakseen niistä täysin sydämin nauttia.

"Täti oli vähän väsynyt"

Nautin suunnattomasti maisemista, vaikka pientä reissu-väsymystäkin oli vähän jo havaittavissa. Taidettiin tulkita, melkoisen summittaista karttaa väärin ja jouduttiin kulkemaan samaa reittiä takaisin. Kännykästäkin loppui akku ja riittävä energiansaanti, oli toisella meistä ollut aamulla ehkä vähän vajavainen. Useamman tunnin patikoinnille kun ei koskaan kannattaisi lähteä vajaakuntoisena tai huonolla tankkauksella. Ehkä edellisten päivien tarpomisetkin saattoivat verottaa jo osaltaan vähän jaksamista. 

Väsymys meni kuitenkin nopeasti ohi ja naurettiin vielä jälkeenpäinkin sitä "täti on nyt vähän väsynyt -hetkeä". 

Loppujen lopuksi totesimme, että kulkemamme sama reitti takaisin, näyttäytyi toiseen suuntaan kuitenkin ihan piristävän erilaisena.  

Luontonautintoani ei pienillä väsähtämisillä saakaan lannistettua ja olin päinvastoin iloinen, saadessani kokea kauniin joutsenlammenkin vielä toiseen kertaan.

Ei muuten ole moni kokenutkaan patikointiretkeä

Live-Finlandian saattelemana ja

päättänyt Live-joutsenlampeen!


Taide- ja luontoelämystä kerrakseen!

Aika huikeaa, vai mitä?!