Keski-Suomen kansallispuistokimara osa I

27.08.2018

Olen saanut innoituksen koluta mahdollisimman monta kaunista kansallispuistoamme ympäri Suomenmaata, kuin ikinä vain mahdollista, vointini sekä muidenkin mahdollisuuksieni mukaan. Monessa olen jo käynyt, mutta edessä on iloiseksi toiveekseni vielä sitäkin enemmän.

Tällä kertaa saimme ystävän kanssa ajatuksen suunnata autolla kohti Keski-Suomea, hieman pidennetyn viikonlopun verran. Päädyimme lopulta retkellämme patikoimaan jopa neljässä eri kansallispuistossa ja vaelluskenkämme jättivätkin jälkeensä hyväntuulista painaumaa ja kengänjälkeä, jos jonkinmoiseen maastoon.

Mainittakoon vielä, että aikaisemmista patikkaretkistäni poiketen, jo lähes säännöksi tullut osumakontakti isänmaani kanssa, muuten kuin katseellani ja kengänpohjillani, ei tällä reissulla toteutunut. Selvisin siis kompuroimatta kiviin, juuttumatta juurakoihin ja syöksähtelemättä sammalmättääseen. Ei ollenkaan paha.

Matkalla ensimmäiseen määränpäähämme Rautalammelle, nautimme maalaismaisemista ja murto-osasta maamme tuhansien järvien kauneutta. Huokailimme kilpaa, useamminkin kuin kerran, onnesta ja etuoikeudesta, niin upean kaunisluontoisessa maassamme. Kyllä olisi taas ollut monta paikkaa, mihin taulunkehystä maisemalle pykätä tai lipputankoa pystyttää!

Olen joskus kuullut jonkun leikkisästi sanovan kauniista maisemasta: "varo, ettei silimät pillaannu!"  Tästä mieleeni pälkähti, että jos kauniit maisemat kyseistä oiretta aiheuttaisi, olisin nyt varmasti "mätälahohomesieni-silmäinen" (mutta onnellinen) tallustaja. Jotta tämä ikävä mielikuva ei jäisi mieleesi kummittelemaan, laitan "pari" kuvaa reissusta.

Vääksy

Matkamme varrelle osui ensimmäisenä välipysähdyksenä Vääksy. Vääksyyn tullessa, pyrki auton jarrupoljin pohjaan ihan automaattisesti. Oli pakko pysähtyä ihastelemaan lähemmin, kun kaunis kanavanrantapuisto veti kuin magneetti puoleensa. 

Kanavan rannassa aisti selvästi, kuinka maiseman kauneutta vaalittiin ja ihmisten tervehtiminen vastaan tullessa, tuntui tulevan ihan luonnostaan. Erittäin ystävällinen ja puoleensavetävä paikka. Siellä olisi varmasti riittänyt ihasteltavaa pitkäksikin aikaa, mutta päädyttiin siinä matkamme varrella vain jaloittelemaan hetki kanavan vartta ja jatkoimme määränpäästä innoissamme matkaa.


Päijänteen kansallispuisto, Pulkkilanharju

Seuraava jaloittelupaikkamme oli matkan varrelle osunut Pulkkilanharju. Se on omalla kohdallani jäänyt aikaisemmin aina vain ohi-ajetuksi, joten nyt oli korkea aika ottaa tuntumaa maastoon, muullakin kuin Nokian pyörivillä kumitossuilla. Harjualue oli luonnon puolesta ihan siisti ja juuri sopivan lyhyt ohiajaessa verrytellä jalkojaan. Tämä pikkuruinen siivu kansallispuistoa koettiin siis Päijänteen kansallispuistosta.

Päijänteen ympärystarjontaan, on tulevaisuudessa ehdottomasti vielä tutustuttava lähemmin, mutta nyt ei ollut sen syvemmän tutustumisen paikka, suunnitelma kun oli ihan toisenlainen.

Täytyy myöntää, että kokemusta Pulkkilanharjusta kolautti kyllä melkoisesti, paikan nuutunut "kioskintapainen" ja surkeassa kunnossa olevan "hotelli helpotuksen" surkea tila (aiheutti jopa myötähäpeää!). Pienellä lisäpanostamisella siisteyteen ja saniteettitilojen hygieniaan, paikalle pysähtyisi varmasti paljonkin enemmän ja useammin turisteja sekä polkupyöräilijöitä. Uskon että monelle muullekin kuin itselleni, vessan siisteys tai siivottomuus, nostaa tai romahduttaa lähipalvelujen tarjoajankin arvoa...tässä tapauksessa valitettavasti sitä jälkimmäistä. 

Onneksi tiedän Päijänteen kuitenkin olevan iso ja monipuolinen alue, sekä ehdottomasti vielä tulevaisuudessa koluamisen arvoinen!