Juhannus saaressa

01.07.2019

Juhannus saaressa

Vietin juhannukseni saaressa, perheeni miesvoittoisessa seurassa, kauniin kimaltelevan veden äärellä, auringonpaisteesta nauttien ja linnunlaulun ympäröimänä.

Olisi väärin, jos en rehellisesti kertoisi meitä ympäröineen myös lokkien ajoittainen reviiritaisteluista kuuluva meteli saaren takaa, pari inisevää itikkaa pusikoissa, mökin taakse eksynyt, palveluksia emoltaan vaativasti raakkuva tai sitten alakynteen isommiltaan jäänyt variksen poikanen sekä ajoittain kummasti jalkoihimme liikettä laittaneet, korvatulppien kokoiset jättipaarmatkin.

Aurinko paistoi suorastaan kuumasti, mutta veden äärellä ja puuskittaisessa tuulessa se ei haitannut, kun uv-säteilyltä suojauduttiin ennalta. 

Tuuli juuri niin mukavasti, ettei itikoista ollut ollenkaan niin suurta kiusaa kuin olin kuvitellut ja kuullut etukäteen ennusteitten mukaan olevan riesaa ihan rasitukseksikin asti. Oltiin ennalta varauduttu sekä aurinkoon että itikoihin: Kummasti rauhoitti mieltä ne kaikki suojaus- ja karkotushärpäkkeet, joilla saatiin nukkua yömme rauhassa, ilman ininöitä.

Grillaus, kaikenlaiset sisä- ja ulkopelit, sekä saunominen ja uiminen, sitähän se juhannus oli.

Ihmeesti siinä tuulessa pystyi pelaamaan pingistäkin, kun ei ollut niin hirveän tarkka pisteitten laskussa tai virallisissa säännöissäkään. Muistui mieleen muisto joltain menneeltä kesältä, kun pelatessamme pingistä mökin pihassa, saareen rantautui ilmeisesti kovassa vauvakuumeessa oleva nuori, yksinäinen sorsa. Kun valkoinen pingispallo singahti pelaajilta maastoon, lähti sorsa sitä kohti kiireen vilkkaa ja yritti tökkiä nokallaan palloa mukaansa. Ilmeisesti se koki munan näköisen pingispallon kohtelun liian julmaksi, jättääkseen sen meidän käsittelyymme tai sitten se halusi vain huvittaa itseään osallistumalla pallojahtiin. Melkoisen hassu sattuma, jota vieläkin meillä muistellaan huvittuneina.

Mökillä olevalla inkkarikanootilla kokeilin kameroineni lähestyä ihmisasumatonta pikkuista saarta, mutta saaren siivekkäät asukkaat (lokit), olivat heti häytysvalmiudessa kaarrellen yläpuolellani. En suinkaan halunnut joutua lokkien tulituksen tai syöksyilyjen kohteeksi, varsinkaan keikkuvassa kanootissa keskellä järveä!

Kuvaaminen kanootista käsin, ei sekään ollut sellaisessa tuulessa helppoa ja aika pian tajusin sen olevan ihan mahdotontakin. 

Heti jo nostaessani melan pois vedestä, lähti kova tuuli painamaan kanoottia mihin sattui ja kamerankäyttö oli pelkkää söheltämistä: piti pitää kurssi kohti kuvattavaa kohdetta ja samanaikaisesti vielä tarrattava kamerasta sekä melastakin kiinni. 

Vesi valui pitkin melan vartta, puuskittainen tuuli pöllytti tukan silmille ja kameran pitäminen paikallaan ja kaukana vedestä, alkoi olla turhankin haastavaa. 

Se oli kaukana zeniläisestä rauhasta, hiljaisuudesta ja tyyneydestä. Ajatus takaisin saareen paluusta, alkoi tuntua ainoalta järkevältä idealta siinä kohtaa? 

Tuulenpuuskissa sai pitää melan rivakassa ja määrätietoisessa liikkeessä, jos mieli päästä eteenpäin ja määränpäähän. 

Sen "melontariehumisen" ansiosta vauhtiin päästyäni, tein vielä ylimääräisen kierroksen läheisen reimarin ympäri. Pääsin tyylikkäästi (kuivin jaloin) rantaan, ihan ilman eskimokäännöksiä ...joita en muuten avokanootilla lähde suosittelemaankaan kokeiltavaksi.

Juhannustaikoja?

Jossain juhannustaioista kertovassa jutussa muistan nähneeni kehotettavan, että pitäisi sauna kiertää kolmesti... Eihän sellaisesta kiertelystä seuraa kuin pinttynyt lika pintaan?! 

Ja kuinka kaukaa se pitäisi sitten kiertää, vai voisiko ihan vaan nätisti ohi tepastella? 

Ja koskisiko tämä "saunoja välttelevä vaeltelu" kaikkia mahdollisia lähitienoon saunoja vai vain sitä, jonka läheisyydessä meinasi juhannuksensa viettää? Meillä ei saunoja kierrelty, vaan mentiin ihan reippaasti ovesta sisään ja saunottiin!

...ja sitten se talviturkin heittäminen?! ... ei meillä turkkeja kesällä mukana pidetä, eikä pidetä itseasiassa talvellakaan! ...vesi oli sen verran lämmintä, ettei siinä turkkeja tarvittu, saati että olisi hikipäässä jaksettu sellaista mihinkään viskelläkään?!

Entä sen seitsemän yrtin kerääminen tyynyn alle sitten? En tiedä yhtään järkevää syytä kerätä korvan alle tieten tahtoen, hyönteisiä kuhisevia kukkasia ja herätä tyynyn alla hieroutuneitten, kuolleitten kukkien ja hyönteisten päältä? 

Eikö siellä kukkaniityllä halutessa voi käydä piehtaroimassa ennen nukkumaankäyntiä ja senkin tehdä mieluusti ennen saunaa? Ja onhan ne kukkaset elävänä luonnossa kivempia katsella, kuin vihreenä mujeena tyynyn alla ja lopulta aamulla poskeen liiskautuneena.

Tänä vuonna keskikesän juhlaa vietettiin metsäpalovaroitusten vuoksi ilman kokkoa, mutta läheisellä tanssilavalla sai pistää jalalla koreaksi, mikäli intoa löytyi. 

Mökkisaaresta lähtikin veneellinen innokkaita juhlijoita tanssilavatunnelmaa aistimaan, muttei käsittääkseni kuitenkaan yhtään tanssi-intoista. Kaikki saaresta vastarannan juhannustansseihin innoissaan veneellä kelluneet, kelluivat täysilukuisesti myöhemmin myöskin saareen takaisin.

Pidän juhannusta onnistuneena. 

Sää oli suosiollinen, ruoka hyvää, seura mukavan rentoa ja kaikilla iloinen mieli vielä juhannusjuhlien jälkeenkin. 

Mitä muuta sitä saattaisikaan toivoa?