Joulu

20.12.2017

Sieltä se joulu taas tulla tupsahti. Vasta ihailin juhannuskukissa ollutta yllätysvierasta ja nyt ollaankin jo joulussa?!

Joulu tulee perinteisen epävarmassa säässä ja ilmatieteen ennustajilla on taas kova työ ennustaa mitä taivaalta saadaan nauttia tämän vuoden joulusäänä.

Luntahan tietysti kovasti odotellaan ja sitä saattaa jouluaaton kunniaksi nyt lisää vielä tullakin, eihän sitä tiedä...

Ihanteellisin sää olisi tietenkin uusi, kevyt ja kimmeltävä lumi sekä silkka auringonpaiste pikkupakkasessa. Ihanteellisimmat ladut olisivat juuri tehdyt ja mielellään tietenkin pelkkää alamäkeä. Vaan nauttisiko siitä alamäestä puoliksikaan niin paljon, kuin kivuttua ensin voittajafiiliksellä sen mäen päälle?

Maisemana katsoisin mieluusti tykkylumesta "satumaistunutta" metsämaisemaa ja kuuntelisin lumisen maiseman kuin äänieristeistä hiljaisuutta, jonka rikkoisi vain linnunlaulu. Todellisuus taitaa kuitenkin olla se, että hiljaisuuden täyttää ihan omien suksien suhina tai kenkien töminä, ulkoiluasun kahina ja oma hengästynyt läähätys, eihän siltä meteliltä kuule mitään muuta, jos ei sitten pysähdy kuuntelemaan. Ja täytyy kyllä myös myöntää, että joillakin siivekkäillä ystävillämmekin sattuu olemaan harvinaisen omalaatuinen ääni, jota ei lauluksi voi luonnehtia...

Lumisateella kannattaa hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan myös lumihiutaleiden laskeutumista hangen pinnalle, se on asia joka saa väkisinkin hymyilemään. Jotain tosi huvittavaa siinä tupsahtelussa vaan on. Kokeilepa, niin tiedät mitä tarkoitan.

Milloin viimeksi olet ylipäätään ollutkaan niin hiljaisessa, että kuulet oman sydämen sykkeen ilman hengästymistä tai lumihiutaleitten hauskat tupsahtelut valkealle lumelle?

Veden tapa jäätyä pinnaltaan mitä ihmeellisimmin kuvioin, on aina yhtä hämmästyttävää.