Itsenäisyyspäivän auringonlasku

09.12.2018

Itsenäisyyspäivän valmistautuessa illan hämärään ja odotellessa linnan juhlia, päätin käydä ihailemassa auringonlaskua läheisen järven rannassa.

Rantapuistossa nautiskeli upean aurinkoisesta pikkupakkasesta useampi muukin. Lähes lumettomalla ja pelottavan tummallakin jäällä näkyi useita uskaliaita ulkoilijoita, joita jään kantavuus ei näyttänyt kovasti askarruttavan. 

Itse en jäälle asti uskaltautunut, en ihan vielä. Tummanpuhuva jää näytti pelottavalta ja luja maa-aines tuntui turvallisemmalta jalkojen alla. Myöhemmin kuulemani yllättävän kovaääninen "railon juoksu jään halki", ei sekään rohkaissut yhtään.

Kävelin järven rantaviivaa ihaillen auringon valaisemaa maisemaa, juuri ennen auringon laskua. Siinä auringonlaskulle otollisella rantatörmällä ihastellessani näkymää, käyskenteli jäätä pitkin ohitseni yksi uskaliaammista ja tokaisi kohdallani rohkaisevasti "jään kyllä jo kestävän", mutta pysyttelin sinnikkäästi rannassa ja varoitin häntäkin lähestymästä rantaa, koska jäässä oli tarkkarajainen reuna ja jää oli selvästi siinä kohtaa ihan ohutta. Ohuessa jäässä oli kauniita kuvioita ja koitin ikuistaa niitä kuvaan. 

Jotain valotuksen onnistumisesta kuulin "uskaliaan" vielä mennessään huikkaavan, niin niin, siitähän se on kiinni, eli taidosta. Jos on olemassa "oho-kokkeja", on myös "hups-kuvaajia" ja "tups-tanssijoita". Mitä sitä turhia ottamaan paineita, kun voi aina lopulta vedota "taiteelliseen vapauteen".

Kuvasaalis auringonlaskusta juuri ennen saunaa ja itsenäisyyspäivän linnanjuhlia: