Hyvinkään hiekalla hellettä pitämässä

17.06.2018

Päätin liikuttaa itseäni päiväretkellä retkipaikka-sovelluksen sivistämänä jossain lähellä. Löysinkin mielenkiintoisen erilaisen kohteen: Suomiehen luontopolku Hyvinkäällä. Nimi on siitä hauska, että mielikuva jonka se antaa, ei vastaa alkuunkaan sitä, mitä siellä on vastassa.

Luontopolun reitti on maastoutettu vanhalle soranottopaikalle. Parkkipaikan osoitteeksi ilmoitettu yksinkertainen: Jukan metsätie, ei oman päivittämättömän navigaattorini uumenista löytynyt, mutta se noteerasi kuitenkin Suomiehentie-osoitteen, jolta tuo `Jukan metsätie´ sitten puukyltillä opastettuna löytyikin.

Kuumana, kuivana ja aurinkoisena päivänä kannattaa varata kuivalle hiekkamaastolle mukaan juotavaa, jonkunlainen päähine ja aurinkosuojaa... Varjoa ei nimittäin ainakaan alareiteillä vielä kovasti ole, mutta ylös metsän siimekseen kivutessa, varjoakin jo löytyi. Hyttysistä ei ollut ongelmaa niin aukealla ja paahteisella paikalla, syvemmälle ympäröivään metsään mennessä niin ehkä saattaisi ollakin, kuten missä tahansa metsässä itikka-aikaan.

Halutessa n.3km reitin voi kipaista melkoisen nopeastikin, mutta sinne tehtyä maisemataidetta sietää tutkailla ihan rauhassa. 

Reittiä on mahdollista seurata vähän helpommalla ja tasaisemmalla reitillä, mutta pieni "läähätysnousu", joka kipusi ylös kuopan reunalle, oli hyvä valinta ihan koko alueen näkemisen kannalta.

Hiekkaa, kiviä ja kuivan kauden ruskeaksi kuivattamaa samettimattoa oli laajalti. Alueella toivottiin pysyteltävän reiteillä, jotka sinne on kulkemista varten tehty, ettei hauras hiekkapohjaan perustettu kasvisto häviäisi ennen aikojaan. Mutta kuten yleensä, ihmisen itsepäinen "haluan kulkea omia polkujani" näkyy jo siellä täällä, ei onneksi kuitenkaan vielä pahasti. 

Alueen retkikohteeksi työstäminen, on vaatinut muutamankin työtunnin ja näyttäisi edelleenkin jatkuvan. Se vaivannäkö ansaitsee kyllä kunnioituksen ja huomioon ottamisen, liikkuessamme tällä pikkuhiljaa edelleenkin muotoutuvalla alueella.

Paikka on onnen omiaan aurinkoa, hiekkaa ja lämpöä rakastavalle, päiväseikkailukohteeksi perheille sekä aukean näkymän takia myös erinomainen paikka vaikkapa pilvienbongaukseen:

Ukkosilman, salamoiden sekä auringonlaskun- tai nousun ihailijoille ja ikuistajille paikka voisi myös tarjota, hyvällä näkyvyydellään, melkoisen estradin.

Jos linnunlaulusta voi vetää johtopäätöksiä, kiikariin voisi osua joitakin siivellisiä laulajiakin. Ollessani paikalla, kaksi käkeä innostui kukkumaan oikein yhtä aikaa, tiedä vaikka ihan toisilleen.

Mielenkiintoista on käydä katsastamassa paikka ja sen värit uudestaan vesisateiden jälkeen, kun luonto virkistyy, vihertyy ja puhkeaa oikein parhaimpaan kukkaansa. Nyt on ollut niin pitkään kuivaa, että jos joku kukoistaa tällä hetkellä, on se sitkeääkin sitkeämpi. Hiekasta nousikin useampi sinnikäs kukkalajike kaikesta paahteesta ja kuivuudesta huolimatta.

Mielenkiinnolla seuraankin alueen kehittymistä täyteen kukoistukseensa.