Hetkeni hupaisana piirroshahmona

28.12.2017

Hetkeni piirrettynä hahmona

Okei, nyt täytyy myöntää että vähän lannistuin...

Olin nimittäin päättänyt, että jossain välissä ulkoilutan ärsyyntynyttä jalkaani vaikka sitten ihan vähänkin ja ihan vaan tasaisen tylsää kävelytietä pitkin.

Metsäretket on olleet hetken pakollisella tauolla, pienen jalkavaivan takia. Jäiset pinnat ei oikein saa houkuteltua kävelemään könkkä-tyylillä ja jännittämään niitäkin lihaksia, joita ei kävelyyn normaalisti tarvitse edes käyttää.

Nyt päätin kuitenkin olla säätä fiksumpi ja varustauduin oikein nastakengin.

Lähdin reippaana, mutta varovaisuus mielessäni astelemaan kävelytietä. Vielä oli reipas mieli päällä, kun vastaani tuli varoen vaappuva pariskunta (roikkuen herttaisesti toistensa käsikynkässä) ja huikkasivat minulle siinä liukastellessaan: "nyt sitten vaan kieli keskellä sitä suuta!" ...ja mies mutisi siihen vielä vahvistukseksi yhden voimasanankin (se karisteli vähän sitä herttaisuutta siinä). Kävelyteitä kun ei oltu ehditty vielä hiekoittaa ja hiekoitusauto kiersi vasta autoteitä (...niitä jo toiseen kertaan).

Jatkoin sitkeästi matkaani... Tuli muutama vesitippa taivaalta...Ei haittaa pieni kosteus, ajattelin ja jatkoin jäykkää etenemistäni. Sade yltyi kuitenkin lopulta niin, että tarjoutui jo tilaisuus päästä kokeilemaan, mitä "märkä bambi liukkaalla jäällä"-roolisuoritus voisi tarjota, noin niin kuin jännityksen puolesta. Eipä ollut hehkeä tai söpö esitys se!

Nastoista huolimatta, jäykkä kävely veden peittämän jään päällä, kipeällä jalalla ja vesi sateessa, alkoi olla jo vähän liikaa ja paluu samaa reittiä jäykästi takaisin, olikin jo ihan riittävästi. Happea olin saanutkin jo sopivasti, haukkoessani hupaisasti henkeä jokaisella melkein-kaatumisella.

Vastaani tuli vielä yksi uhkarohkea hölkkääjäkin siinä luistelukelissä?! Ehjänä perille oli jo suorastaan erinomainen suoritus, pitikö jännityskerrointa lisätä vapaaehtoisesti vielä juoksemalla?!

Hartaasti toivon, että kaikki lajini edustajat saavuttivat omat määränpäänsä ehjinä. Metsälenkille alkaa olla jo hinku, mutta totesin, että koska ulkoiluni siinä kohtaa ei ollut pakollista, oli parasta antaa vähän periksi ja härnätä perisuomalaista sisukkuutta jossain toisessa ajassa ja paikassa.


Tulkoot taas upeat ulkoilusäät ja aurinkoiset aamustartit!