Heijastuksia ja peilikuvia Kuusijärvellä

17.11.2018

Heijastuksia ja peilikuvia Kuusijärvellä

Sanonta "ei nähdä metsää puilta" on ihan veikeästi keksitty sanonta ja sen voi hyvin kääntää peilikuvana myös toisinpäin: "ei nähdä puuta metsältä". Luonnon runsaiden tarjoilujen äärellä, ei usein osata pysähtyä näkemään yksityiskohtia, kun ravataan mahdollisimman lujaa ja tehokkaasti, maksimaalista suoritusta metsästäen. Kuitenkin juuri luonnosta, sieltä luonnon pienistä yksityiskohdista, voi bongata ja on ihan selvästi tunnistettavissa, monenkin innovatiivisen ajatuksen, tuotteen tai brändin alkulähde.

Jotain tosi terapeuttista luonnossa on. Aikaisemminkin samaa sanottuani, uskallan vielä toistaakin: Luonnon rauhoittavaa ja energisoivaa oloa voi kokea, sattui sitten olemaan missä tahansa mielentilassa, sen "vastaanotto" on joko tietoista tai tiedostamatonta. Joskin tiedostan senkin, että allapäin voi ehkä olla vaikea nähdä luonnon tarjoamia kirkkaita ja iloisia värejä tai kauniita ja mielenkiintoisia muotoja. Voi aiheuttaa ennemmin ehkä ärtymystäkin, kehotus painua pusikkoon tai marssia metsään, jos se ei vaan tunnu olevan se oma juttu

Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan ennen "ihan täyttä tyrmäystä", ajatusta metsään menosta. Vaikka otollisessa ympäristössä, kieltäytyisi itse täysin näkemästä kaikkea kaunista ympärillään, siltikin se vaan toimii muiden aistien kautta, omaa vaivannäköä vaatimatta ja lupaakaan kyselemättä.

Luonto opettaa mitä ihmeellisempiä asioita. Tällä kertaa minua "puhuteltiin" rantaveteen heijastuvilla kauniilla peilikuvilla. Veden pintaan piirtyvät heijastukset saavat aikaan mielikuvitusta kutkuttavia kuvioita rantoja koristavista puista, oksista, vesikasveista sekä heinätuppaista. Vaikka luonto on valmistautunut talveen, heittämällä värikkäät vihervaatteensa jalkojensa juureen, löytyy sieltä aina jotain mieltä, mielikuvitusta ja ajatuksiakin liikuttelevaa.

Rantaviivaa kamerani kanssa tutkiessa, tulin kyllä jossain kohtaa tietoiseksi siitäkin, miltä saatoin näyttää kameroineni vastarannalta käsin. Toisella puolen, vain katseen kantaman päässä, alkavan kauden avantouintiharrastajat nimittäin pulahtelivat toinen toisensa perästä kylmään järveen. Kylmään veteen sukeltaminen ei ollut minun intresseissäni, pysyisin mieluiten ihan kuivana rantatörmällä, joten jatkoin omaa harrastustani ajatukset jo tyystin ihan toisaalla. Heijastuksissa ja peilikuvissa.

Veden pintaväreily toimii taidokkaana taiteilijana, mallinaan rantarämeiköstä heijastuva risukko.
Veden pintaväreily toimii taidokkaana taiteilijana, mallinaan rantarämeiköstä heijastuva risukko.

Ajatukset liitelivät ihan omia ratojaan ja asettuivat kellumaan sinne kylmän Kuusijärven pintaan. Sieltä ne voit käydä vaikka tarkistamassa, ainakin ennenkuin järvi ehtii jäätyä. Autenttisen kokemuksen koordinaatit siis: Kuusijärven uimarantaa vastapäätä oleva ranta ja katseen suunta rantaveteen, sieltä voit avata tämän "luontokalenterin luukun".

Heijastukset ovat yhtä unen- ja taiankinomaisia kuin salaperäisesti ilmestyvä ja katoava aamu- tai iltausva.

Näkemistään heijastuksista voi joskus olla vaikea erottaa, mihin todellisuus päättyy ja mistä "peilikuvan tarina" alkaa. Samoin on ajatustenkin kanssa. Välillä on vaikea erottaa varsinaista totuutta, omien aikaisempien kokemusten muokkaamista tavoista, piintyneiden stereotypioiden vaikutuksesta, itsepintaisesta tahdosta nähdä asia tietyllä tavalla tai joskus vilkkaan mielikuvituksenkin maalaamasta "tarinasta". 

Väri voi osoittaa oikeasti olemassa olevan ja värin puuttuminen paljastaa illusion.
Väri voi osoittaa oikeasti olemassa olevan ja värin puuttuminen paljastaa illusion.

Kun katsoo veteen piirtyvää heijastusta tarkemmin, ei se välttämättä olekaan varsinaisen oksan täydellinen kopio. 

Paneeko peilikuva innokkaana jopa piirun verran paremmaksi?

Onko tässä vain kurja karannut karahka ?

...vai voisiko siinä kenties nähdä, kauniin rytmikkäästi vedenpintaan peilautuvia, hiilenpalalla vedettyjä viivoja?



Veden pinnassa näkyvät heinätuppaatkin näyttävät peilikuvissaan vielä sympaattisemmilta, vierekkäin kyhjöttäviltä, vilkuttavilta piikkipallopöhköiltä.

Kuva ylösalaisin käännettynä kertoo sen mitä itse näin, jos et ihan vielä saanut kiinni siitä, mitä tarkoitan. 

Vuorovaikutus mielialan ja ympäristön välillä toimii kahteen suuntaan: Se, mihin ympäristössä kiinnitämme huomiomme, vaikuttaa mielialaamme ja peilikuvana: mieliala, jolla katsoo ympäristöä, vaikuttaa siihen mitä ympäristöstä nousee itselle näkyväksi. 

Sitä voi taitavampi hyödyntää omiin tarpeisiinsakin. 

Mielikuvitus on mielestäni suuri mahdollisuus, jos sillä osaa irtautua vähän arjesta ja nähdä asioita eri lailla, vaihteeksi ehkä kepeämmin, luovemmin ja ehkä vähän kauniimmankin kautta.

Vaatii pientä harjoitusta, mutta on mahdollista nähdä sama asia, täysin eri tavoin.

Heijastuksissa voi eteen nousta tuttuja inhimillisiä muotoja ja hahmoja, jopa kokonainen tarinakin. 

Se kertoo mielikuvituksen mahtavasta voimasta, jota voi "ruokkimalla" vahvistaa, kun haastaa itsensä näkemään muutakin kuin vain sen, mihin silmä helpoiten, loogisesti, totutusti ja ensimmäiseksi tarttuu. 

Rikkautta on monenlaista, 

minun rikkauteni on mielikuvitus.