Aurinkoinen Ainola

12.08.2018

Aino ja Jean Sibeliuksen kotitalo, on tänä päivänä nähtävänä meille jälkipolville kuin suuren taiteilijan "auki jätetty arjen ikkuna". Sen näkeminen inhimillistää säveltäjäneroa itseään ja saa ymmärtämään, että kaikista suurinkin nerous, kumpuaa ihan sieltä ruohon juuresta käsin ja arjen kaikista väreistä.

Talon isäntä; Jean Sibelius

Säveltäjämestarina tunnustettu jo elinaikanaan. Hän saattoi uppoutua sävellystyönsä syövereihin niin tiukasti ja tarkalla korvalla, että muu talon väki ja perhe tiesivät pysytellä silloin hissukseen tai poissa kuuluvilta. Ympäröivä puutarha tarjosikin varmasti perheen naisväelle helpottavaa tilaa touhuta ja harrastaa, ankaran sävellystyön edetessä.

Kerrotaan että Sibeliuksella oli mahtava kyky muuttaa kuulemansa sävelet näkyviksi, että hän konkretisoi kuulemansa väreissä (näki C-duurin punaisena, D-duurin keltaisena ja F-duurin vihreänä). Minulle se kertoi tosi inhimillisestä tarpeesta saada muut ymmärtämään sitä, mitä itse tunsi, kuunnellessaan musiikkia. 

 

Lempivärinsä näkyikin kodin lämpimässä sydämessä, yllättävänkin vihreässä kakluunissa, joka lämmitti perheen ruokailuhuonetta talon keskellä. Kirjastoa, entistä lastenhuonetta, lämmitti (ehkäpä se D-duurin) keltainen kakluuni.

Sibelius oli kuulemma innokas radion kuuntelija ja usein kuunnellessaan  omia teoksiaan radiosta suurella volyymilla, muut saattoivat joutua pitelemään korviaan, mestari kun halusi kuulla joka ikisen, ihan yksittäisenkin sävelen. Sehän toimisi hyvin selityksenä nykynuorisonkin tarpeelle kuunnella musiikkia korvat soiden...silkkaa neroutta ja intohimoa.

Talon isännän säveltäessä, keskittymistä häiritseviä ääniä talossa koitettiin viimeiseen asti välttää ja mm. sisävesiputket eivät päätyneet asennettevaksi Ainolaan, kuin vasta paljon myöhemmin, koska ne pitivät siihen aikaan vielä ihan liikaa ääntä ja kolinaa. Ämpäreitä ja astioita olikin parasta olla kolistelematta, esimerkiksi laskiämpäriä ulos tai vesiämpäriä sisälle kantaessa. 

Lattialankkujen nitinä, natina ja narahtelukin, piti varmasti muuta perhettä paljon ulkosalla, suuren sävellystyön ollessa kesken. Oli jännää kävellä sitä samaa narisevaa lattiaa pitkin. Samat nitinät ja natinat, olivat kuuluneet heidänkin jalkojensa alla, eikä yöllisiä hiippailuja ulos tai herkkukaapeille, voinut suinkaan tehdä salaa muilta. 

Talon emäntä; Aino 

Ainon kädentaidot näkyivät niin talossa, kuin talon ulkopuolella edelleenkin. Emäntänä hän oli käsistään kätevä ja aktiivinen niin puutarhassa, keittiössä, sisustamisessa, kuin puunkin työstämisessä. 

Ainolan omavaraisuutta uhkuva puutarha, ruokailuhuoneen puisten rappusten kaide ja pihapiirissä oleva saunakin, ovat kaikki Ainon itsensä suunnittelemia. Se kaikki kertoi emännän silmästä kauneudelle, käytännöllisyydestä sekä ahkeruudestakin.

Portaiden kaunis kaide Ainon käsialaa
Portaiden kaunis kaide Ainon käsialaa

Pesutilassa olevan kylpyammeen, voi hyvin kuvitella vielä höyryävän kuumennetusta kylpyvedestä. Melkein saattaa nähdä lipeäsaippuapalan vaahdotettuna pesusoikkojen sekä ammeen vieressä, pellavapyyheliinarivin naulakossa roikkumassa, kuulla pienten tyttöjen kikatusta ja kuiskuttelua sekä nähdä useammatkin märät jalkapohjien kuvat lattiassa.

Pesutilassa on pesty ja pyykätty, niin ihmiset kuin vaattetkin. Vanhat pesusoikot siellä odottavat pyykinpesijöitä ja kylpijöitä. Mankeloinnissa oli käytännöllistä ja tehokasta hyödyntää pesutilan kosteutta ja lämpöä.

Ikkunoilla sekä puutarhassa kasvoi kodikkaasti kukkia ja hyötykasveja. Ainon puutarhainnostus ja käsillä tekemisen taito piti varmasti sopivan kiireisenä, Sibeliuksen upotessa täysin sävellystyöhönsä. 

Puutarha tarjosi sopivaa taukoa ajatustyöstä sävellystyön lomassa Sibeliukselle itselleenkin, rauhoittumista ja inspiraation lähdettä kauniissa ympäröivässä luonnossa. 

Näen sieluni silmin pariskunnan ehkä hetkisen istuneen vierekkäin puutarhan polun päässä olevalla penkillä, ihaillen kaikkea sitä kukkaloistoa ja rehevyyttä puutarhassa, ylpeyttä silmissään katsellessaan kaunista taloaan pienen mäennyppylän päällä ja ehkä naureskelevan tyttöjensä iloista kirmailuakin pihassa. 

Keittiö oli valoisuuttaan silminnähden naisten hallitsemaa aluetta. Vaalean naisellinen, herkän asiallinen ja krumeilemattoman käytännöllinen, hyvin kuvastaen vakavamielisen asiallista emäntäänsä.

Valurautaisista keittiövälineistä voi päätellä, että perheessä osattiin myös herkutella, tietysti oman puutarhasadon antimilla. Käsillään kovasti tekevä ja kykenevä emäntä, piti ahkerasti omalla rehevällä puutarhallaan perhettä omavaraisena, vain maito haettiin läheiseltä naapuritilalta. 

Isännän saamasta tunnustuksestakin, laakeriseppeleestä olohuoneen seinällä, hävisi muutamia laakerinlehtiä keittiön patoihin, käytännöllisen emännän hyväksyvän silmän alla, siitä seppeleessä näkyvät muutamat raot. 

Koska isäntä ei suvainnut metelöiviä vesiputkia talossaan, vesi kannettiin kaivosta sisälle ja talvipakkasella saattoikin liukas viettävä polku tai jäiset kivirappuset, aiheuttaa keittiöpiialle ehkä hankaluuksia.

Lämminhenkisen ruokailutilan nurkassa, kätevästi hyödynnetyssä portaidenalustilassa, säilytettiin kodin käyttöastioita ja kauniita kahviastiastoja.

Olohuone oli kodikkaan lämpimästi sisustettu ja vähän ehkä jopa pramea kristallilampetteineen. Seinällä kuvat talon emännästä Ainosta, sekä toisella seinällä (etenkin Ainon mielestä), miehestään onnistunut ja erityisen komeana pitämänsä profiilikuva.

Tummempisävyinen, lastenhuoneesta kirjastoksi muutettu huone, oli selvästi miehekkäämmällä tunnelmallaan enemmän talon isännän valtakuntaa. Huoneen nojatuoliin saattoi kuvitella näkevänsä (ja jopa haistavansa) sakean savuverhon ja sen takana istuvan herra taiteilijan itsensä, tupruttelemassa paksua sikariaan tutkaillen kulmat kurtussa päivän lehteä.

Makuuhuoneessa somana yksityiskohtana, kaksi hammasharjaa telineessä seinällä. Hattu ja keppi odottamassa ulkoilua, huolettomasti huoneen nurkassa pikkuisella pöydällä. Ainon useampikin kävelykeppi roikkuu sen sijaan asianmukaisesti eteisen naulassa, ihan niiden omalla paikallaan.


Narisevia portaita yläkertaan ja alas, on kulkeneet useammat askeleet:

Useammatkin vikkelät ja kiirehtivät, ehkä vähän kisaavatkin jalat sekä askelmia mennessään pyyhkineet pienet hameen helmat. 

Ehkä portailla on istuttu lukemassa, tuumimassa tai vähän jopa murjottamassakin, pienen tytön murheita.

Askelmia on kulkenut myös yhdet huolehtivaiset ja harkitsevan rauhallisetkin askeleet ja toiset vähän raskaammat, ajatuksissaan olevat askelet.

Lepopaikka

Siellä lepäävät vierekkäin, oman puutarhansa rauhassa, arvokkaan historiallinen pariskunta, joka tullaan muistamaan vielä pitkään.