Aamu-auringon kanssa hippasilla

12.10.2017

Aikainen aamu autolla liikenneympyrässä ja aurinko heläyttää ilkikurisen ja loistavan hymynsä silmää vinkaten ja huikkaa ihan selvästi: "hippa!"

Siinähän meinaa auton ohjaaminen unohtua ihan kokonaan! Ravistelin itseni irti siitä loisteesta ja keskityin pinnistäen ajamiseen, päästäkseni ehjänä perille.


Olin kotoa kiireessä lähtiessä, vetänyt jonkunlaiset pienet kengät jalkaan ja takin puolihuolimattomasti niskaan. Kun pääsin takaisin kotiin, ampaisin kamera kädessäni pihalle ikuistamaan sen auringon upean loiston aamu-usvan kera... niin olin ajatellut...ja siitähän se hippasilla olo auringon kanssa sitten lähti:

...pihalla huomasin, että naapuritalo olikin häiritsevästi auringon edessä ja päätin kiertää sen taakse... 

...vaan talon takana tajusin, että voimalinja oli kuvan paraatipaikalla ja päätin väistää sitä... 

...väistettyäni voimalinjaa, tuli eteen junaradan johdot...sitten moottoritien siltarumpu...

Siirryin aina vähän eteenpäin...

Oi! ...tuli liukas kurainen kohta, joka täytyi ylittää keskittyen askelmiin....

...no voih! ...metsän siluetti piilottikin nyt sen loistavan auringon...

...jatkoin taas matkaa ja aukealla paikalla sain auringon vihdoin kiinni...hippa!

Lopulta huomasin olevani jo puolivälissä normaalia lenkkipolkuani, jossa kotiin olisi yhtä paljon matkaa molempiin suuntiin, eteen- ja taaksepäin. Haasteellinen kurakohtakaan ei houkutellut niillä pienillä kengilläni uusintaylitykseen, enkä välttämättä selväisi siitä kunnialla yli enää toistamiseen! 

Jatkoin siis loppujen lopuksi koko lenkkini ympäri ja otin kaiken irti siitä leikkisästä auringosta, joka oli minut aikaiselle aamulenkilleni kikkaillutkin. 

Kannattiko varhainen aamulenkkini noin niinkuin omasta mielestäni? Kyllä!

Aamun aurinko-annos oli saatu, aamulenkki oli heitetty, kuvat oli otettu, loppupäiväksi ennustettu sade sai tulla ja aurinkokin jäi vielä hipaksi...

En kyllä usko, että juoksen kuitenkaan aurinkoa karkuun, kun seuraavan kerran kohdataan.