Kun kuulet käen kukkuvan…
Kirjoita alaotsikko tähän

Muistan lapsena kuulleeni sanonnan, että kesä on tullut ja paljain jaloin saa kulkea vasta, kun kuulee käen kukkuvan. Silloin paljain jaloin kulkeminen oli jotenkin erityisen mieleistä, nykyään nautin lähinnä siitä kesän tulemisesta.

Lämpöaalto sai puuskittaisen tuulen tuntumaan linnunmaidon lämpöiseltä.

Muurahaisetkin on lämpimällä melkoisen ärhäkällä päällä ja lähimetsissäni olevat jättisuuret muurahaisyhdyskunnat, saa tossuni kipittämään paikoittain melkoisen reippaasti.

Pesien lähettyvillä, maassa käy sellainen vilinä, ettei niiden lähellä passaa paikallaan paljon seisoskella...pieni, mutta kiukkuinen muurahainen saa kummasti älähtämään, kun se käy kimppuun...varsinainen hyönteisterrieri.

Kun löysin pienistä ärhentelijöistä vapaan alueen, jossa kaatunut puunrunko tarjosi mahdollisuuden hetkeksi istahtaa, käytin tilaisuuden hyväkseni ja nautin hetken auringon lämmöstä. Kuuntelin ympäröiviä ääniä: Puuskittaisen tuulen vuoroin voimistuvaa ja vuoroin laantuvaa huminaa puiden latvoissa sekä männyn rungossa lepattavien "lärpäkkeiden" läpätystä.

Linnut pulisivat äänekkäästi ja vilkkaasti kuin kalaeukot entisaikaan torilla, huudellen toisilleen kuulumisiaan.

Kummallista miten sellainen "meteli" saakin mielen niin rauhoittumaan?