Kiusoitteleva ystäväni
metsä

Ollaan luonnon kanssa niin hyvää pataa, että se on alkanut ilkikurisesti kiusoitella minua:

Sisällä istuessa, ulkona loisti upea aurinko ja sehän sai saappaani liikkeelle! Hyppäsin nopeasti saappaitteni mukaan ja kun pääsin ulos, meni aurinko piiloon pilven taakse.

Leikki alkoi:

Siinä tarpoessa, alkoi ensin vähän tiputella muutamia pisaroita vettä ja mietin jo, pitäisikö kääntyä takaisin? Mieleni viestitti kuitenkin, että "jatka vaan matkaa, anna mennä, ei yksi sade voi minua estää" ja jatkoin matkaani.

Kun sade sitten yltyi, pysähdyin suuren ja ylvään kuusen suojaan odottelemaan sateen laantumista.

Sade laantui, lähdin jatkamaan matkaa...

...sade yltyi ja palasin kuusen alle.

Sade laantui ja lähdin jatkamaan matkaa...

...alkoi tulla oikein rakeita!

Palasin taas kerran, saman kuusen juurelle takaisin...

...ihan kuin kanssani olisi leikitty jotain leikkiä?!

Hymyilin siinä typerästi itsekseni ja jatkoin sitten sisukkaasti matkaani, tukka nuoltuna sateesta ja vaatteet kosteina "vesi- ja rae-suihkusta".

Ja juuri tämän "metsäleikin" kruunasi mahtavat näkymät taivaalla sekä metsässä, kun vesi ja auringonvalo tekivät mahtavia taideteoksiaan!

Huh huh! Mikä elämys!