Kesä 2017
kaikenlaisia elämyksiä

Sataa sataa ropisee

Moni harmittelee sadepäivää, paistaisi vaan aina aurinko... Kaikki kuitenkin tietävät veden tärkeyden kaikelle elolliselle, eikä se aurinkokaan tuntuisi enää millekään, jos se kokoajan paistaisi.

Nytkin, kesän ihan alkumetreillä, on jo tarpeen saada vähän sadetta, jotta luonto pääsisi kunnolla kesän vauhtiin. Ilma puhdistuu, sade huuhtoo siitepölyjä ilmasta sekä pinnoilta ja luonto alkaa kukoistaa.

Onhan sadevedellä vähän ikävämpiäkin vaikutuksia... seisova lammikoiden vesi, mahdollistaa itikoiden lisääntymisen ja metsään eksyvä vaeltaja, saa nopeasti seuraa. Korvissa inisevä kaveri ei ole se kaikista mieluisin matkakumppani. Sateen parhaillaan ropistessa, pysyvät nämä kiusalliset inisijät kuitenkin poissa ja kulkija saa rauhassa kulkea kuunnellen linnunlaulua, ininän sijaan.

Sade itsessään kuitenkin tuoksuu hyvälle ja se raikastaa luonnonkin tuoksut, jotka tulevat entistä paremmin esiin, kuin auringon paahtaessa kuumasti.

Sateen ropina, lirinä ja lorina, ovat rauhoittavia ja rentouttavia ääniä ja siksi niitä yritetäänkin matkia monessa pihassa ja puutarhassa keinotekoisesti, erilaisilla vesielementeillä. Aito on kuitenkin aina aito.


Hetkinen, eikö nyt pitänyt olla kesä?


Kylmä tuuli ravistelee puita ja pusikoita...tällaisessa säässä hästäkkikin muuttuu hyrtäkiksi! Toppavaatteet on syytä pitää vielä käsillä ja koulun päättäjäisjuhlat on parasta pitää sisätiloissa, ettei juhlakansa palele ja tuuli ravistele.

Vaikka ollaanhan tähän totuttu... ei enää oikein edes yllätä.

On tässä tietysti se hyvä puoli, että itikat pysyvät aisoissa ja metsissä, joissa muurahaiskeotkin on melkein "miehen mittaisia", pysyvät niiden asukkaat visusti pesissään ja vaeltajan ei tarvitse stepata tietään niiden lähettyvillä, vaan pesän lähettyvillä voi rauhassa seisoskella, ilman suojelunhaluisen muurahaisen puremaa (melkoisen äkäisiä otuksia, vaikka niin pienessä koossa!)

Näin kylmällä näyttää luontokin hyrisevän kylmissään.

Tästä alkaa kesä

...tuli taivaalta mitä vain!

Koulujen aurinkoinen päättäjäispäivä. Juhlitaan kevättä ja kesälomille jääviä koululaisia hiukan koleassa ja tuulisessa säässä.

Sää ei kuitenkaan himmennä lomaansa aloittavien koululaisten iloa ja voi suorastaan aistia nuorissa sen helpotuksen ja innon kuplimisen... kesä on vielä edessäpäin...

Suvivirttä laulaessa tuntuu kesä oikeasti olevan tulossa...

Kielot ja koivut sekä niiden tuoksut, kuuluvat juurikin tähän ajankohtaan. Kielon tuoksua jo odottelin ja nyt se ihanasti jo tuoksuu. Sateella voi nenäänsä saada myös koivunkin...siis sen tuoksun.

Vastaleikatun ruohon tuoksu...iHANA...varsinkin kun siitä tietää, ettei leikkaamista sitten tarvitse tehdä ainakaan pariin päivään heti uudestaan.

Sammal on monen mielestä vitsaus pihassa, mutta itse pidän sen luomasta silmänlumeesta: vihreydestä ja pehmeydestä.