Joutsenperheen sunnuntai
Kuviokelluntaa ja yleistä hengailua

Lumisadekuuro, pieni vilahdus aurinkoa, märkää lumisohjoa ja pilvisyyttä, sitä oli tarjolla sunnuntaipäivänä. Sakea lumipyry ja taivaan harmaus antoi ymmärtää, että auringon loistoa oli turha tänään odotella.

Saapastelin tekokosteikon lammen ympäri ja olin tyytyväinen että olin lisännyt vielä yhden kerroksen lämmintä takin alle, viima tuntui vesistön ääressä kylmältä ja peltoaukeamien keskellä ei mikään suojannut tuulelta. Ei ollut montaa bongaria liikkeellä sohjoisena sunnuntaipäivänä tai sitten kiikaroivat minulta jossain piilossa.

Lammella killui leppoisaa sunnuntaipäivää viettäen joutsenperhe, johon vanhempien lisäksi kuului viisi teiniä.

Kauempana pellolla leireili kokonainen joutsen-yhdyskunta ja vastaan tulleelta lintubongarilta sain tietooni siinä olevan toistasataa yksilöä. Kuinkahan monta kertaa olikaan saanut aloittaa laskemisen uudelleen, lintuparvet kun eivät pysy usein ihan paikoillansa ja laskut saattavat mennä välillä sekaisin?

Kuulin myös, että joutsenperhekin oli jo pidempään harjoitellut ahkerasti lentämistä ja että nuorukaiset olivat jo varsin taitavia lentäjiä, valmiita muuttoon.

Jouduin ohittamaan lammella sunnuntaipäivää viettävän joutsenperheen ainutta mahdollista reittiä pitkin ohitseen, mutta varoin säikäyttämästä niitä tai tekemästä uhkaavan yllättäviä liikkeitä. Niin suurta ja uljasta lintua kunnioittaa kyllä sen verran, ettei tee mieli hätistellä, enkä kokisi tarpeelliseksi muutenkaan.

Joutsenet tuntuivat osoittavan minulle, kuka lampea hallitsi. Rauhallisesti edetessäni, joutsenperhe siirtyi lammen rantapenkalta veteen ja näyttivät lipuvan poispäin, jolloin pääsin jatkamaan rauhassa matkaani.

Hetken päästä ne kuitenkin kääntyivät taas takaisin ja toinen vanhemmista kääntyi suoraan minua kohti, tuimasti tuijottaen ja muutama poikanen nousi vedestä jaloittelemaan penkalle, kuin lämmittelemään jalkojaan hyisen ja lumisohjoisen lammen vedestä.

Seisahduin odottamaan rauhassa.

Vuorotellen ne nostelivat siipiään, kuin lentoon lähdössä, leuhuttelivat hetken ja laskivat takaisin alas. Tuntui että minulle joko vähän uhoiltiin, haluttiin esitellä komeita siipiä tai sitten (todennäköisimmin) verryttelivät ja tuulettelivat vain kainaloitaan.

Kun joutsenet taas pulahtivat veteen ja lähtivät lipumaan poispäin, pääsin ohittamaan ne tarpeeksi kaukaa, olematta millään lailla uhkana nuorukaisilleen.

Lämpimistä vaatteistani huolimatta, aina seisahtaessa ehti tulla vähän kylmä ja totesin tältä päivää lenkkini olevan tässä. Auringonlaskua en tarkenisi jäädä odottelemaan, varsinkin kun se nyt näytti aika epätodennäköiseltä. Olikin jo aika mennä laskemaan omat nuorukaiseni ruokapöydän äärellä.

Kotiin ajaessa, peruutuspeilissä sitten kuitenkin lällätteli se laskeva aurinko..."mitäs läksit!"