Ajankohtaisuuksia
merkittäviä päiviä juhannuksesta jouluun sekä auringosta sateeseen

Itsenäisyyspäivän valmistautuessa illan hämärään ja odotellessa linnan juhlia, päätin käydä ihailemassa auringonlaskua läheisen järven rannassa.

Menin luontokuvauskurssille, jossa jo esittelykierroksella huomasin painivani muita kevyemmässä sarjassa ja olevani kokemattomuuttani ihan vihertävä tumpelo valokuvaamiseni kanssa. Useimmat kurssikaverini olivat kuvailleet jo useamman vuoden ja kuuluivat mielestäni minua paljon raskaampaan sarjaan?!

Olen saanut innoituksen koluta mahdollisimman monta kaunista kansallispuistoamme ympäri Suomenmaata, kuin ikinä vain mahdollista, vointini sekä muidenkin mahdollisuuksieni mukaan. Monessa olen jo käynyt, mutta edessä on iloiseksi toiveekseni vielä sitäkin enemmän.

Aino ja Jean Sibeliuksen kotitalo, on tänä päivänä nähtävänä meille jälkipolville kuin suuren taiteilijan "auki jätetty arjen ikkuna". Sen näkeminen inhimillistää säveltäjäneroa itseään ja saa ymmärtämään, että kaikista suurinkin nerous, kumpuaa ihan sieltä ruohon juuresta käsin ja arjen kaikista väreistä.

Alkumatkasta Suomen puolella, ihailin niitä pienempiäkin kumpareita, sekä valon ja pilvien varjoleikkiä vaarojen rinteillä. Huokailin kauniita maisemia aavistellen, että loppumatkasta saattaisin aiheuttaa henkeni haukkomisella itselleni vielä hyperventilaatiota, kun maisemat sen kuin kaunistuisivat.

Juhannuksen sekä juhannuksen jälkeiset tuulenpuuskat olivat voimakkaita ja päänikin ilmeisesti niin reikäinen, että mökkisaaressa vellovat tuulenpuuskat pääsivät puhaltamaan esteettä pääni ja ajatusteni läpi. Epäilen että joku räppänä päässä taisi jäädä sulkematta myräkässä, kun kaikki selkeät ajatukset on kadonneet taivaan tuuliin?! Huh, olipa...